Ne syvimmät jäljet

Isä
minua loukkaa se kuinka lakaisit kaikki ongelmani
jopa mielisairaalan seinien sisällä
maton alle kuin ne eivät painaisi enempää kuin leivänmuruset
positiivisia ajatuksia sinä sanoit ja katsoit kuinka minä
tärisin itkun tukkiessa hengitykseni

Äiti
on niin vaikea ymmärtää miten saatoit suuttua
taasko sulla on paha olla
luuletko etten minä ollut turhautunut luuletko ettei minuun
sattunut
sattui ja sattuu
olisinhan minäkin lakannut raatelemasta itseäni jos olisin
löytänyt syyn ja voiman

Veli
rakas veli
ei sinun olisi tarvinut nojata muihin ja vuotaa kuiviin valtameret silmiesi takaa
kun minä olisin hymyillyt oikeaa hymyäni jos olisit uskaltanut olla siinä
ei olisi tarvinut mitään muuta kuin vain olla
sinä minulle
minun vuokseni

Rakkaus on sokea ja perhe on liimattu yhteen sokeaksi mykäksi ja kuuroksi
kaikelta siltä mikä voisi satuttaa koska kukaan perheessä ei toivo pahaa
toisilleen
on vaikea ymmärtää enkä taida täysin pystyä mutta
tiedän ja sillä on väliä
tiedän että välitätte


Ja hän
on satuttanut niin syvästi että vuodan vieläkin vihaa ja katkeruutta mutta
tunnen häntä kohtaan niin suunnattomasti
paljon muutakin
Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden
ole kiltti ja ole sen arvoinen ole kiltti ja kohtele minua
hyvin kun jäljet ihollani haalistuvat

Nyt päättyy yksi vuosi elämästäni jota en tule kaipaamaan
annan minulle mahdollisuuden ja vielä toisen ja kolmannenkin jos täytyy
mutten anna sitä anteeksi jos riistän vapauteni
taas
kun vuosi vaihtuu juon shampanjaa ja katson tulevaisuutta silmiin
kirjaimellisesti
katson hänen silmiinsä
vihdoin

Seuraava vuosi ei voi olla paskempi
 

Jäätynyt tuulilasi

Hyräilin eilen Lucian laulua jota niin vihasin pienenä vaaleanpunaisena balleriinana kun en koskaan
saanut olla hän kun muut saivat äänestää ja aina kruunua kantoi pitkähiuksinen rääväsuu
Tyllihame ei istunut minun päälläni vaikka ne muut olivat
niin kauniita eikä minun hiukseni pysyneet nutturana vaikka hiusverkkoja oli kolme
En koskaan tullut ajatelleeksi etteivät ne muut ehkä nähneet minua niin
viallisena ja vääränä
peili ehkä valehteli ainoastaan minulle ja olen niin helpottunut että olen tässä nyt
ovi on ehkä vielä raollaan muttei sen läpi mahdu ne karheat kädet jotka kuristivat vaikka
rukoilin
ei enää

En tuntenut häntä mutta se että hän on nyt poissa ja haudattu saa minut vieläkin itkemään
Lucia oli marttyyri ja kuoli uskonsa vuoksi minkä vuoksi
sinä kuolit?
Niin vähän aikaa sitten minäkin olin valmis tai ainakin halusin olla
ehkä olen vain pelkuri ja sinä olit rohkea kun uskoit viimeiseen tuntiin asti
haluaisin tietää mikä oli viimeinen ajatuksesi
olitko vihdoin tarpeeksi laiha vai vieläkin pettynyt?
Muistan sinut älykkäänä ja totisena
Sinun perheellesi tämä joulu todella on musta

Pelottaa tehdä päätös tulevasta vaikka olenhan jo tehnyt sen tärkeimmän
päätöksen jatkaa
sen kipeimmän ja sairaimman ja se kuoppa on nyt täytettävä ei enää hiljaisia vastauksia
Pidän siitä tunteesta kun näen äidin kasvot ihmisjoukon keskellä ja siitä että näette minut
sanojeni muodossa jokaisessa tekstissä
Jokaisen katseen kautta taidan olla aidompi todellisempi

Hyvää joulua

..ja kiitos..

Aseita ja ruusuja

Sinun kasvosi eivät enää satuta minua niiden piirteiden
tarkesteleminen on jännittävää mutta se kiljuva viilto sydänkamarissa on
hiljentynyt
Kuusi viikkoa nyt
En osaa kuvailla tai kirjoittaa tai pukea sanoihin miltä se tuntuu
mutta ehkä se on ilo joka antaa minun hengittää vaikka keuhkojen päälle rakennetut
itsevarmuuden sijaiset kirkistävät paidan pinkeäksi
Puoli vuotta sitten en olisi uskonut enkä edes uskaltanut toivoa
että joulupöydässä ei tänä vuonna istu itkuinen tyttö surullinen irvistys
kuvaamassa naurua nukahtelemassa punaviinilasi kädessä puhuen
sekavia sanoja syömättä yhtään mitään
Taidan olla kunnossa
taidan vihdoin olla yksin
suojassa demoneilta

Kirkkokadun salaisuudet

Joulu ei ole kaukana ja jokaiselle päivälle on suunnitelma
yksilöllinen käsikirjoitus ettei vain
missään nimessä
olisi aikaa ajatella
paitsi niinä yön yksinäisinä tunteina kun niille on suunnitelma mutta
aivot eivät suostu sammumaan eivät suostu
katkaisemaan ajatuksien kilpajuoksua kuilusta alas
pyörin kunnes autot aloittavat kokopäiväisen matkansa Mannerheimintietä
ja takaraivossani on pään kokoinen takku

Suomen toisiksi vanhin kaupunki kylpee tänään kalpeassa auringonvalossa joka
heijastaa juuri sopivasti varjoja joiden turvassa haluan itkeä
olla se heikko vaikka en enää olekaan ollut hän moneen viikkoon kuukauteen
mukulakivikaduilla kenkäni kopisevat ja pumpulipalloni on riemuissaan
minuakin naurattaa sen hassut eleet ja päätän olla iloinen
kyllä se pelasti minut kun en jäänyt sänkyyn kuin
kahtena päivänä ja olen hoitanut sitä ja halannut ja hukuttanut suukkoihin ja vannonut etten
koskaan jätä sitä

sanat jotka halusin kuulla siltä nimettömältä jonka kasvot näen valehtelematta JOKA yö
ei hetkeäkään rauhaa se riivaa verkkokalvoni utuisiksi ja välillä vaikka en haluaisi myöntää
haluaisin pitää sen kädestä kiinni ja sanoa sillekin etten koskaan lähde
minä lupaan

Tarvitsen lasikuulan ennustajan äänekkään naurun ja uuden riippuvuuden

En uskalla
uskoa
antaa mennä
ajatuksen ja ajan ja jalkojen
tuijotan vain
sanomatta mitään
mitä minä haluan?

Se sanoi että vaikkei se ole tässä nyt se on silti
olemassa vain minua  varten
aina
mutta on niin vaikea tuudittautua siihen ajatukseen siihen
tunteeseen jonka piti lämmittää läpi näiden pimeiden tuntien
Kaikki valot palavat ja tv huutaa mutta täällä on vain
hiljaista

Jätin niin paljon taakseni eikä nyt missään nimessä saa kääntyä katsomaan
mikä selän takana tuijottaa
ei yhtäkään hairahdusta ja jokainen surullinen laulu muistuttaa minua siitä pahasta
mikä oli ainoa lohtuni nyt sen paikan on vienyt
hiljaisuus
haluaisin lyödä jotain vastaantulijaa
ihan ketä tahansa nyt
kun en saa satuttaa itseäni

ei siinä ole mitään järkeä
ota koira kainaloon ja muuta tänne se sanoi
mitä minun pitäisi tehdä
mitä minä haluan?

Sateelta suojassa

Päivät sulautuvat yhteen kuin alkua ei olisi ennen loppua
kun pimeys alkaa jo ennen kuin olen edes hereillä
päivät ovat täytetty sisällöllä joka on niin tarkkaan suunniteltu etten
aina muista mitä ympärilläni on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin
kaikki muuttuu ja silti olen samanlainen

En ole täysin varma sattuuko vai eikö satu ollenkaan tai vain vähän
Se mihin luotin niin paljon kuin uskalsin on nyt poissa
kaiken sen pelon ja epävarmuuden ja epäilyksen varjossa en huomannut että tiimalasin hiekka valui
hukkaan
pohjaa kun kukaan ei sille koskaan rakentanut
jalkani ehkä ovat maassa mutta kuvittelen kaiken erilaiseksi
sanoit että valehtelen itselleni minkä kerkeän
ehkä valheeni ovat oikeutettuja kun jaksan huomiseenkin

Jälleennäkeminen ei ollut iloinen tai kaunis niin kuin niissä elokuvissa joissa kirkkain tähti
on kaunis aamullakin
Sen silmistä olisi syöksynyt tulta ja kipinöitä jos tämä olisi sarjakuva eikä se tarkoin valittu ulkokuori
peittänyt sitä huolta ja pelkoa jonka minäkin tunnen syvällä keuhkojeni alla
Luopuminen on aina vaikeaa
onneksi saan olla se luovutettu se joka on avuton toisen tekemän päätöksen edessä

Joulussa on vaikeinta se kun yksinäisyydestä tehdään myrkyllinen sana

Ei enää

Tänään pillerit helvetistä vierivät takaisin kotiin ja saan olla taas
minä
se jonka muokkasin kulkemaan sillä henkilökohtaisella bensiinillä
jonka luultiin tuhoavan minut mutta sinähän se olit
koko ajan
palaa ovelleni vain tämän kerran ja palauta
minkä varastit

Tästä se alkaa
kaiken loppu ja mitä sanottavaa on enää jäljellä?
Olisinpa ollut järkevämpi ja lähtenyt kun siihen vielä oli mahdollisuus
enkä ottanut askeltakaan
nyt horisontissa ei näy muuta kuin valkoinen pöly
kuka loukkasi ja ketä?

soitan vain itkeäkseni luuriin
mitään ei ole enää tehtävissä

Viilletty kiiltokuva

Onneksi on edes yksittäisiä tukipilareita joiden ansiosta voi hengittää ja nähdä
että sohvanreunalta ei voi pudota loputtomiin
en jaksanut edes teeskennellä ja koira kusi sisälle
päivä ei riittänyt sulkemaan kyynelkanavia vaan ne lainehtivat vielä pitkälle
seuraavaan tuntiin jonka jälkeen ehkä kipu hellitti
edes vähän
ja nukuin sikeämmin kuin pitkään aikaan vaikka unet taisivat olla täynnä
hänen kasvojaan

Kutsu sitä miksi haluat ja ole vihainen jos se helpottaa
en osaa vihata enkä kantaa kaunaa kun mietin sinua ei päässäni kaikuvat muistot
ole rumia vaan niissä on toivoa
se taitaa olla harhakuva ja ehkä reseptit pitäisi todella hakea mutta en itke enää
oli se sitten kuinka epätodellista
unelmoin ja nauran
kun osa minusta haluaa uskoa että me nukutaan vielä vierekkäin ja hymyillään pimeyteen
kun asukkaat hiljenevät ja jäljellä olemme me

Se on epäoikeudenmukaista ja väärää ja kitkerää kuin lager olut ettei
saa vain olla onnellinen kun kaiken pitäisi olla onnella kuorrutettua muttei
se silti tarkoita etteikö kaikki voisi kaatua
sehän on nähty ja saa minua syyttää
sille ei ole keksitty adjektiivia mutta sitä voisi kuvailla kapisella rakilla joka seuraa
mestariaan häntä koipien välissä näkemättä mitään muuta kuin kaikki ne mahdolliset kuopat
jotka katkaisee jalat ja naarmuttaa kuonon eikä silloin jää tilaa niille varovaisille ja hitaille
vauva-askeleille joista muistutetaan ja puhutaan kuin ne ratkaisisivat kaikki ongelmat
hiljaa hyvä tulee
missä on tahto siellä on myös toivo

Kiitos äiti että toit salaattia ja karkkipussin
minulla on viitosvaihde silmässä ja käsijarru rikki
aion liitää niiden ohi jotka edes mainitsevat ne vitun vauva-askeleet

Sydän maalitauluna

Tie on haarautumassa
valaistus on hämärä eikä ääriviivoista saa selvää vaaniiko teiden reunoissa
pudotus vai mutka
mielessäni leijailen kivisen tien yläpuolella
todellisuudessa soratie pistelee jalkapohjiin reikiä
Tiedän että nyt on aika olla rohkea mutten koskaan osannut tehdä
päätöksiä ja pelkään ettei
mikään muutu
kuitenkaan

En tiedä mistä sitä saa ostaa
itseluottamusta ja varmuutta siitä että huomennakin
haluan tätä ja nousen ylös sängystä ulkoiluttamaan pientä pumpulipalloani
joka ei pärjää ilman minua
ei saa epäonnistua
ei saa tuottaa pettymystä
ennen kaikkea minulle

Katson sitä ja tiedän että haluan sen mutten voi olla näkemättä niitä
huonoja puolia jotka saavat minut epäilemaan onko
hänestä tähän
Vaaka on aina kallistunut sille halujen ja toiveiden ja hymykuoppien puolelle
nyt olen seonnut laskuissa enkä ole varma riittääkö ne jäänsiniset silmät vakuudeksi siitä
että vanhasta kaavasta kannattaa luopua sillä pudotus takaisin on korkeampi
kuin koskaan ennen

Syntymäpäiväsankarille

Ja tänään onnellinen perhe tapaa ja uusi elämä on saanut alkunsa
lasit kilisee kun naurun läpi saa puheenvuoron ja se on vaan niin hienoa
kuulua yhteen
tai ainakin luulen että siltä se näyttää kun ne iskee haarukat sisäfileeseen ja miettii
onko chardonnay oikea lajike vai pitäisikö ottaa shirazia

Vuoroveden välissä

Taas uusi mahdollisuus ja haluan onnistua
miksi saan aina anteeksi?
tuijotan eteeni ja näen sinut mutten niitä mahdollisuuksia joista
puhut taukoamatta vaikka sanon etteivät silmäsi
osaa valehdella
Kysyt miksen edes yritä enkä taida haluta
haluanhan minä mutta
en edes keksi enää tekosyitä

Näen heijastukseni mutten mitään muuta
minkä vuoksi minut hyväksyttäisiin kun ne kaikki vanhat
muistot ja sanat ovat jättäneet jälkensä meihin kumpaankin
ja me olemme vankeja köytettyinä kiinni kaunoihin ja häpeään
haluan antaa anteeksi mutten enää löydä sanoja
Hiirestä tuli kissa ja lampaalle kasvoi torahampaat
et se ollutkaan sinä
minä olen se joka nielee pureskelematta

Uskoin itsekin ne valheet joten kaipa niitä voi kutsua
rehellisyydeksi
Mielikuvat siitä pienestä idyllistä jonka pieni poikasi ja me käsi kädessä
kulkien muodostimme
päähäni harhaanjohtavan unelman
Todellisuus on arkea kaikessa hohdottomuudessaan
diagnoosissa lukee ettei aina ole todellisuudentajua
näin sen ei pitänyt mennä

Jouluna istun yksin ja he juovat glögiä
manteleilla ja joulukirkossa poika istuu vanhempiensa välissä
niinhän sen pitää mennä
ei sitä tarvitse edes kuiskata




Tänään prinsessa hakee minut täältä
kummallista miten joku ihminen osaa viedä sateen pois ja karkoittaa
kaikki ne raskaat ajatukset punaviinin värjäämällä naurullaan ja kultaisilla
balleriinakengillään
ilman hänen taikaansa ja satumaatamme olisin menettänyt toisen käteni ja kaiken
järkeni
aikoja sitten

Boolikulhon pohja

Tarvitsen sitä
ohut hopeinen terä käsivarrella tai nilkassa tai pieni kosketus reiden pinnassa
tarvitsen sitä
kipua
joka korvaa kaiken sen mitä en osaa
ottaa vastaan

Nielin kaiken mitä sumeat silmäni rekisteröivät ja nauroin kaikille niille
valium-vitseille joilla ihmiset murtavat jäävuoria
joo niinhän se on yksi per nenä ja kaikki nukkuu
(paitsi minä jonka bileet alkavat vasta sitten)
ihan miten vaan
hymyilen ja saan kaiken anteeksi

Se sanoi ettei yhtäkään viiltoa pilleriä eikä päätöntä tarinaa kaiken lopusta
ja nyt miten kävikään
höylästä on niin helppo irrottaa haluttu pala
missä se skalpelli on kun
sitä tarvitaan
mitä huominen tuo tullessaan on harmaa alue niin kuin aina
muistan sanasi mutten vain
välitä
haluaisin mutten jaksa

En tiedä mistä herään mutta näytän punahilkalta
voisipa joka päivä valita kuka aikoo olla ja kenen kengissä vaeltaa teitä
jotka ovat erilaisia joka päivä vaikka katukyltti kertoo saman nimen
kuin eilen
En ollutkaan kuivilla eikä maa jalkojeni alla ollut pysyvä
miksi se romahtaa minun altani kun ne kaikki saa herätä venytellen ja haukotellen
uuden aamun väreissä joita minä en taas kerran
näe?

Veri on värjännyt lakanat enkä kaipaa mitään muuta kuin poisvietyjä opamoxeja
Sen kaiken piti olla minun

Kävelee muttei hengitä huomenna

Sen suloisen hengittävän pumpulipallon piti pelastaa minut
maailmalta ja saada minut hautaamaan kasvojeni lisäksi kuivuneet kyyneleet ja
onneton hymy kiharoiden sekaan mutta missä
se luvattu helpotus on?
Kuvittelen näkeväni niiden ruskeiden nappisilmien takana pettymyksen jonka
tunnistan ilman todisteita
en osaa huolehtia edes itsestäni
Mitä oikein kuvittelin?

Ja taas hän tuli takaisin lupauksineen
siitä yksisarvisesta vaikkakin varoen ettei vain sanoisi ääneen myrkyllistä sanaa
me
minä luonnistuu aina
sinä hän ja he välillä
ei koskaan me
Itken enemmän kuin silloin kun ei ollut edes maata jalkojen alla
vain kylmää tyhjyyttä ja muhkurainen patja (vain se toinen puoli, toisella ei saa nukkua)
kaikki on niin selkeää ja kirkasta ja loisteputken alla vaatteet ovat läpinäkyvät

Pikkuinen valvottaa yöllä
se se on ja kun se nukkuu kaikki
kääntyy parhaiten päin vai mitä
sitten kädet ovat lämpimät ja silmästä katkennut punainen verisuoni ei enää kirvele
sitten voit nukkua vieressäni ja voin opettaa sitä antamaan tassua ja kierimään lehtien
seassa niin kuin onnelliset tekevät ilman että jo pieni tahra lattialla
itkettää niin ettei suolaa saa pois saippuallakaan

Huomenna saa olla elävä kuollut eikä silmänalusia tarvitse
peittää

Kiitos Maiksu

Liukuhihnalla

Haluan kääntää katseeni pois haluan
antaa mahdollisuuden
minulle
kuulen sanojen valuvan suustani kuin ne olisivat tarkkaan suunniteltuja vaikka oikeasti
pelkään kuollakseni
mitä jos..
ei

En kadu mitään
7 synnitöntä päivää
keskusteluja jotka jatkuvat siitä mihin loppuivat
kirjastokirjojen kellastuneiden sivujen tuoksu
retkiä sinne mistä pääse pois kun haluaa
välillä sattu enemmän
Moikka sattuu eniten

Se on ohi ja hengitän vieläkin
en aio ilmoittaa kerran viikossa miten menee
et ole sen arvoinen ja tiedät sen itsekin
olisipa ne todisteet jo valmiita ja kaikki näkisivät mitä sinä et
halunnut
mikä sinulle ei kelvannut
minä en riittänyt vain sanoja toistensa tueksi
ei muuta sitä tosiasiaa että sinä pelkäät meistä enemmän
olisin hypännyt siihen autoon kiljunut että nämä kädet sopivat täydellisesti noihin
mitä sitä kaunistelemaan
et halua

Outoa nähdä ne muut mahdollisuudet joita ei viime
vuosina viikolla ollut
elämä pakenee jo puista mutta minä heräsin nyt
harmi ettei kaikki tämä selkeys ja raittius poista
ikävää

ehkä me muotista huolimatta ei olla luotuja
kulkemaan metsäpolkuja

Katuvaloista tunneliin

Hämmentävää herätä ja kaartaa suupielet pieneen virnistykseen ilman
minkäänlaista pelkoa
siitä että varjot odottavat suloista kostoaan omahyväisten toivonpilkahdusten tukehduttua
hymyilen ja jossain ylpeys silittää haavojani vaikka ne ovat
kaikkialla

Päivä 5
kädet tärisevät mutta eivät liikaa ja nukkuessani en näe unia
itsestäni näkemässä unia
herään kun haluan eikä likaiset kädet purista edes sieltä missä
tuska kuiskailee irstaita lupauksiaan
Olen puhdas kaikesta siitä mitä luulin rakastavani
olen puhdas sinusta

Elin läpi kyyneleiden ja kylmän hien ja tärinöiden ja oksennuksen kestäen sen
kaiken ilman kirvelevää lohdutusta
elin läpi kylmyyden ja lohduttomuuden ja ikävän ja sairauden
kaiken nakertamatta pyöreitä valheita
elän ja hengitän ilman mitään odotuksia
minä olen tässä todellinen ja repaleinen mutta olemassa
päihteiden mukana huuhtoutui vessanpöntöstä alas myös sydämeni ja jäljellä olen

minä

Jos satutan oikein lujaa hän tuskin enää palaa sanavarastoon

Juoksin niin kovaa kuin pystyin ja silti se kakku odotti minua ja pala palalta se mureni suuhuni jättäen sormeenpäät tahmeiksi ja aina puhelin soi kun synti oli suoritettu ja halusin vastata tai edes kuunnella viestin
ja sitten heräsin tähän painajaiseen jossa silmät ovat auki mutta kuorrutetta ei onneksi ole olemassa
tosin ei myös soittoa eikä vastauta  eikä lohduttavia lupauksia

Taas makeaa karpaloa siivitettynä pahaan ja puhdasta "turrutusta" jota riekaleinen maksa ei enää hyväksy
ainakaan pienien ritarillisten soikioiden seassa
haluan pois ja kauas hänesta jota en voi olla ajattelematta
eilinen vaati neljä heräämistä ja hiljaista tankkausta hiljaisuutta etten vain tunnustaisi että
sisimmässäni toivon sinun kuolevan jottei enää tarvitse miettiä miksi se blondi oli minua kiinnostavampi ja
miksi se hevosnaama ei muka saa tietää että minä olen valintasi niin kuin lupasit
sehän kuuluu karsinaan ipanannne kanssa
pysyköön siellä ruokkimassa kuonoaan hulluuteni sijasta

Ensimmäistä kertaa olin rehellinen ja rukoilin niitä jotka päästin vapauteen jo vuosia sitten
pyysin palaamaan ja me itkimme kuin silloin pienenä vaikka minähän se pieni olen
ja näytän vielä että paljon pienempi
eilen lopetin syömisen (paitsi unissani)
kyltymätön sika haluaa aina sen mitä ei saa

joku päivä olen vielä täydellinen ja sinä seisot joen toisella puolella ihmetellen
miten tuo pääsi pakoon
ihan varmasti ihmettelet ja olet sen ansainnut saatanan sika
ovimatoksi muuttuminen oli oma valinta mutta voisihan sitä edes pyyhkiä jalat
valheita kaikki
rakastan ovimattonasi oloa mutta kohta se ei ole minun käsissäni sanoin jo hyvästi
kaksosille ja yöllä yskin verta

Aamut ovat harmaita ja sankarin haarniska murenee

Se sanoi että kohta kuulen sireenit eikä sille voi mitään kun
ihminen on rikki kuin särkynyt peili ja pirstaleethan enteilevät 7 vuotta
lisää
satutan ja kiljun peilikuvalle jonka sisällä ei enää ole hän
rakastin häntä en ehkä tarpeeksi mutta silti niin että
kaikella oli väliä ja nyt kun ei ole haluan kiittää ja kumartaa
ja itkeä ja anoa
tule takaisin kuka ikinä olit sillä hymysi oli kaunis
ja silmäsi ovat niin siniset ja vaikka hampaiden välissä on pieni rako
ei se haittaa tule vain takaisin
minä
tule takaisin

Kaikki pitäisi aloittaa alusta sillä vanha kaava ei toimi edes verisillä kädenjäljillä
verestävillä lupauksilla en halua mitään ilman sinua ja nyt minun pitäisi sanoa kaikki ne sille
jota vihaan niin paljon pitäisi sanoa kaikki se särkyneelle peilille

Asunnosta on päästävä eroon kun korkeiden eurojen lisäksi
valkoisen helmiäismaalin alla muhii niiden pesä ja ne syövät myös nippuja hiuksistani
inhoan kun asia johtaa toiseen ja makaan kuopassani punaviinitahra rinnuksilla
ja hän sanoi silloin kerran ottamatta buutseja jalasta että täällä haisee sairaus

Minusta on päästävä eroon

Varhaisten aamujen sulkeminen

Alku on aina vaikein sanotaan ja sitten kun ei olekaan muuta kuin alku mitä
sitten pitää tehdä?
Vielä viikko sítten sunnuntaina olin melko vakuuttunut ettei tätä voi jatkua enää
kun siitä on jo aikaa kun istuin sitä kynäniekkaa vastapäätä
ja ihmettelin miksei sen ilmekään värähdä
ja ovi avautui ja sulkeutui ja se nainen siinä samassa huoneessa haisi niin pahalle että äiti
itki jo senkin takia
en halua sinne vaikka teen kaiken että joudun sinne mutta jos ei muuta
onhan bussit keksitty ja pääsee niin kauas että saa hetken
parsia reikiä kasaan

En jaksa enää odottaa kun en minä kuulu siihen kastiin
unihousuissani on polvien kohdalla kuluneet pussit ja olen sonnustautunut niihin
nyt liian kauan taisi mennä olisiko jo 38 tuntia
sänky on petaamatta ja se kuoppa
jää syvemmäksi kuin koskaan

ruisleipä oli homeessa joten sammutin puhelimen
jos ei odota ei kaipaa paitsi ehkä unissa joita tosin ei ole kun nekin on
mustia ja rauhallisia kunnes aine ei enää vaikuta ja jäljelle jää pelko
nyt ne väärät kädet puristavat rikkinäisiä ranteita ja huomaan kivun
ei sitä eilen ollut siinä muistuttamassa että taas kerran ilma on kaunis eikä kukaan koputa
minun oveani

Ne silittää vastakarvaan ja odottaa hymyä välkkyvin hampain

Heräsin uudetsaan tänään ja on jo ilta
mikä helpotus kun sekuntteja ei ole montaa enää jäljellä sunnuntaista
kun hain purkin helpotusta vapauteen jossa unet ovat aina mustia eikä satu kunnes seuraavan kerran
olen taas herreillä (niin selkeän sekavana että pystyn rakentamaan virkkeitä jotka tosin eivät täytä
yhtäkään virkaa)
sanoja vain eri muodoissa kun haluan niin kovasti huutaa saatanan paha olo painu vittuun

eikö kukaan välitä että kuolen kaikuu sanani
asunnossa jonka ulkonäkö oli se tärkein ja kaikki taulut piti esittää Marilynia ja kaikki pinnat
olla tummaa tammea ja tuoksua tytölle
nyt kaiken sen hienouden ja täydellisyyden keskellä lojuu pölypallo
ja missio on taas kerran ryssitty päin helvettiä

Sitten huomenna pesen pyykit ja suljen silmäni kaikelle sille pahalle josta arkipäivät on tehty
varmasti pesen
töihin en mene viikkoon ja se naurattaa miten monta päivää taas saan laulaa lauluja joita hyräilet
ja odottaa loputtomuutta milloin sanot
olen juuri se
(kunhan nuo vanhat jäljet eivät ole verisiä menneisyydelle kun ei voi enää mitään nyt täytyy lopettaa)
terät on siistissä rivissä unipöydällä
leiki sinä perhettä niin minä leikin
vahanukkea jonka sisällä sykkivät verisuonet murhaajan edessä

Pidennetyissä unissa

Päivä on jo pitkällä mutta minulle se ei merkitse mitään
vihdoinkin aikaa vain olla ilman sitä oksettavan muovista naamaa jonka
kaikki tietävät muttei kukaan tunne
todella
enhän minäkään ja siksi syötän sille rauhoittavaa ja sanon sille että
näin on parempi rakas kunnes ne kädet ovatkin minun jotka silittävät ostettua hiusta
yöllä hän oli täällä muttei enää kun
ne paremmat ja oikeat ihmiset jotka ansaitsevat hattaroita ja halauksia
tarvitsevat häntä
ne kädet olivat aina minun
oliko hän edes täällä?

Lauseet ovat niin sekavia ja tarvitsen vähintään kaksinkerroin lisää
rakkautta lääkkeitä
en halua maanantaita enkä odotuksia siitä että ehkä riitän
olen se säälittävä ja likainen ihmisen varjo jota kukaan ei todella halua
kontolleen ainoastaan silloin kun iloiset ihmiset ovat kylläitä
kolme vuotta on mennyt ja olen se toinen
kolme vuotta on mennyt eikä jäljellä ole muuta kuin paljaat jalat
risaisissa sukkahousuissa
ei hän ollut täällä eilen
otetaan sille

Ei missään

Taistelin vain päästäkseni takaisin kotiin takaisin tyhjyyteen takaisin
minuun jonne hukkasin ajatukseni
kädet painavat liikaa ja epäilen ettei korvissa sihisevää ääntä
todella tuolla massan keskellä ole edes olemassa
join liikaa ja nielin jokaisen valkoisen napin
josta heijastui helpotus ja katsoin kuinka ystäväni tuhoutui
sanoistani

Satutan ja arpeutan ja rikon kaikkia niitä joiden sanat sointuvat niin kauniisti mutta
kääntyvät minua vastaan lopuksi
lopussa ei ole olemassa muuta kuin pelko ja se yksinäisyys joka on jo polttanut
tuhkan hautaaman reiän rintaan eikä hiillosta ole enää jäljellä
eikä kukaan näe ennenkuin haluan ennenkuin makaan tässä
turtuneena ja kiljun mutta eihän täällä ole ketään
jos ei riitä edes jouluksi niin onko mahdollista odottaa uutta vuotta

Minulla on toiveita ja minulla oli suunnitelmia ja nyt minulla on
salaisuus jonka haluan kertoa
jonka haluan näyttää näe minun kasvoni jotka ovat edistyneet
rintani jotka ovat paisuneet
hiukseni jotka ovat kasvaneet
näe se kaikki ja sano että riitän kun mitään muuta ei minulla
ole tarjota
olen ihanteiden muokkaama olen odotusten vanki olen kaikkea liikaa
enkä koskaan tarpeeksi
pelkään liikaa mutta joskus
onpakkomyöntää
olen narkkari

Kaikuvat askeleet

En muista siitä ajasta paljoa
vain sen ettei kellolla ollut virkaa eikä ikuisuus ollut pitkä
jäljellä oli vain tyhjyys
millään ei ollut tarkoitusta ei merkitystä ja minua pelottaa
kun olen välinpitämätön
taas

Niiden hymyt on niin aitoja ja aina kun ne nauraa
välkkyvät hampaat savun keskellä
Ne ovat olemassa ja sillä on väliä mitä huomenna tapahtuu
katson niiden läpi ja hymyilen niin kuin aina teen
en kuule sanaakaan muttei sillä ole väliä kun laukussa on kahiseva purkki
ja päätän itse milloin en jaksa edes yrittää

En ehdi mukaan tähän eteen puskevaan junaan josta pitäisi olla kiitollinen
Haluaisin nojata oveen ja kurkkia postiluukusta
kuunella niitä askeleita koska tunnistan ne jotka kuuluvat sinulle
kerran kerrostalon ovi kävi yli 80 kertaa mutta yksikään
ei ollut minun

Haljennut seinä

Maistelen lupauksia ja sanoja ja ääntä joka oli niin vakuuttava
juoksen todella kovaa ja todella pitkään mutta silti
se syyllisyys löytää minut
se on joka puolella ja tarkkailee ja sen lempiruoka
on minun epäonnistuminen

En tiedä mihin olen menossa ja miten sinne pääsee joten
kaikki tiet johtavat kai sinne
en tiedä kuka siellä odottaa ja mistä hänet löytää joten
kukatahansa kai kelpaa
paitsi että se oli valhe

Tänään sattuu eikä se käsi ole paikallaan
vaikka tarvitsen sitä
peitossa on kohta joka tuoksuu hänelle enkä aio
kertoa siitä ettei se lähde
puristan sen ryppyiseksi ja odotan
niin kuin aina
Minä en taida olla mitään muuta kuin riippuvainen

Keltaiset haaveet

Haluaisin tuijottaa niihin silmiin mutta kun en
saa uskalla
Kuuntelin yötä ja oli niin kummallista kun ympärilleni kietoutui hiljaisuus
ilman sitä rumuutta jonka näen edessäni kunnes olen suorittanut sen mistä on tullut
pakko
ilman sitä rumuutta on rauha

Olen kuin rikokseen syyllistynyt kokelas enkä halua sanoa sitä
ääneen koska se voi tuhoutua
muuttua pieniksi neuloiksi joilla rumuuteni elää
olen kiitollinen ja onnellinen siitä että olet
se riittää vaikkei mikään koskaan olekaan tarpeeksi
kun minuutit juoksevat kilpaa ja mielialani laskee liukumäkeä
paitsi että tänään osaan kuvitella sen kaiken todeksi

Kaikki ne mahdollisuudet valinnat toiveet
jotka asetettiin pöydälle lehtien sekaan
leijuvat nyt asunnossani määränpäätä vailla haalistuen nurkkiin
leikin ajatuksilla ja olen joku muu jossain muualla
silti sinä näet ne mahdollisuudet minussa enkä ymmärrä enää

mutta onko sillä väliä jos en itse
usko
lehdet vaihtavat väriä vaikka en haluaisi eikä yksikään kyynel
ollut sen arvoinen

Lasinen käsi

Askeleeni oli kevyt ja uskoin
todella siihen kaikkeen
että tänään ja huomenna ja vielä sittenkin
kiipeän pyramidin selkää ja näen sen kaiken ääriviivoineen
kaiken joka kuuluu minulle

Kesä on jo antamassa periksi ja viimein sain kokea
sen mistä puhutaan ja mitä kaivataan
lämpö joka imeytyy luuytimiin asti ja saa ne kohdat haaleiksi
joita mustajää on hallinnut kuluneiden päivien saatossa
olin yksin ja olin yksi teistä

Joskus olen varma nähneeni kasvosi ja muistan
jopa sanat ja sen hymyn (sinun hymysi) joka sanoi niin paljon muuta
kuin korvat kuulivat tai
sitten halusin vain kuulla
satutin tänään itseäni mutta sitähän sinä
et halua kuulla
Valheet ovat joka puolella tauluina ja kukka-asetelmina
ne sulautuvat joukkoon mutta ovat liian kiiltäviä
liian sopivia

Joitakin asioita ei osaa odottaa mutta silti
ne ovatkin siinä
kiitos taivaanharmaa kun astuit hiekkaan

Kaukana kotoa

Olen juureton
katson maailmaa ulkopuolisena kuin
pullossa lojuva purjelaiva keräämässä pölyä
lasisessa valtakunnassani
luovuin elämästä eilen ja täällä on liian hiljaista
ikävöin tuttua kipua
koska en tiedä olenko olemassa
todella

Nielen lisää rauhaa ja kirveleviä happoja vain koska
pystyn
tänään on viimeinen ja ensimmäinen päivä
enkä tiedä minne mennä
tai saanko hengittää kuuluvasti
jotain pahaa voi tapahtua
aina tapahtuu ja minut löydetään
lämpö kiipeää hitaasti lämmittäen ensiksi varpaani
ja nilkkojani pistelee
en ole onnellinen
olen turta

Tästä kaikesta on kirjoitettu laulu jossa
ihoa rikotaan ja sattuu ja petytään ja eletään
valheiden peitossa mutta hengitetään
ja kaikki tietää että näin tulee käymään

mitä minusta on tullut?

Anna anteeksi anna tarpeeksi anna syy sanoa kyllä

Salaisuuksia valheita yksinäisiä retkiä sinne
mistä ei löydä pois ilman johdatta/(ele)vaa kättä
Voisikohan minullakin olla aivoissa kasvain joka selittäisi
miksi en pysty siihen
haluan olla sellainen kun sinä haluat
etkä sinä halua tätä mutta pelkäät
tiedänhän minä sen

Tein kaiken mikä minussa kuvottaa
enkä voinut lähteä
sillä jokin oli niin väärää kasvoissani ettei sellaisia voi tuolla näyttää
ei sellaisena voi sinne tulla

En halua luopua
isä satutti minua
ja se joka saa sen oikean nauruni kantautumaan on sairas
ja sinä
sinä pelkäät

E se ole aitoa
ei mikään tämän jälkeen enää voi olla
mutta mielummin piilotan mustelmat ja viillot
puukota vain
jos et sinä niin minä itse
tiedäthän sinä sen

Kaksi sydämenlyöntiä lainassa

Niin kauan olen pelännyt hiljaisuutta
ja yön huokauksia vaikka en mene
valoon vapaaehtoisesti
varjot piilottavat ainakin osan niistä vioista
jotka asuvat minussa ja imevät sen kunnioituksen
kuin iilimadot
vaikka se oikeasti kuuluisi
ainoastaan minulle

Pienet tassut painelevat jalanjälkiä
pehmeyteen joka ei ennen asunut luonani
en osaa nukkua kun kantautuvat äänet ovat oikeita
enkä halua että ne loppuvat
vielä

En enää muista miltä tuntuu mennä kotiin
ja joku odottaa
ja joku on iloinen
kun minä seison ovensuussa
Laina-ajallakin saa olla kiitollinen
kun ette ymmärrä vaikka teillä on
haluaisin kasvattaa kynnet ja raapia huutomerkin naamaanne
idiootit

Raunioiden alla

Näen kyllä teidät näkymättömyysviittani alta
jonka tosin ajoittain puristan keräksi syliini mutten piiloudu
vaikka toinen jalkani raahaa maata jättäen jäljet kosteaan multaan
Kun sinuun sattuu minäkin kiljun

Yöllä en voinut sulkea silmiäni ja unohtaa
edes hetkeksi
salamojen tanssi taivaalla oli niin vaikuttava
enkä halua aina jäädä jostakin paitsi
kun 4.37 olen nukahtanut ovat välähdykset hyvästelleet minut
taivaan jo valaistessa kadunkulmat

Aamu antoi tänään anteeksi
kaiken sen mille olen kääntänyt selkäni ja kesä on jo
melkein ohi
lehtien pudotessa kaipaan lämpöä mutta itsehän polkujani olen
jatkanut

Tänään saan syyn hymyillä
eikä se kaipaus ollutkaan turhaa

Vaikka kaaduin olin jaloillani ja sinä olet vastaus hymyyni

Jalkoja särkee koko yön jatkuneesta nauramisesta joka sai jalatkin
juoksemaan
ja yhtäkkiä olin kevyt kuin höyhen
painoin pääni rintkehää vasten ja näin pupillien laajenevan
silloin rakastaa toista ihmistä

ja sanoit en osaa sanoa mitään

Salaa itken suljetun oven takana mutta en ääneen kun
en enää osaa ja vielä vähemmän jonkun edessä
hautaan kasvoni pörröiseen turkkiin vaikka enhän minä pysty
edes huolehtimaan itsestäni

miksi tulet takaisin
joka kerta
olenkohan silti se sinulle
sillä enhän minä koskaan ole  
se
enhän?

Syvissä kaivoissa

Heräsin enkä määrättyihin sekuntteihin muistanut
ettei tämä ollutkaan se todellisuus
jonka silmäkuopissani näen ripsien levätessä ihoa vasten

Olisiko helppoa antaa periksi
mutta mitä se tarkoittaa
kun tie kiemurtelee enkä ole varma uskallanko
edes pyytää apua siltä joka syö leipänsä sanoistani
ja juo kahvinsa mustana tietäen kuinka hyvin
tyttö keräilee sirpaleita työkseen

Ne kädet eivät enää taida kannatella päätäni sormet
hiuspohjassa
olin varma että ne koskettivat ajatuksiani
En tiedä mitä etsiä kun veit kaiken
mennessäsi

Samettinen linna

Kahlitsen kyyhkyseni rautojen taakse
kunhan en ole yksin ja kuulen sulkiesi kahinan
laulathan minulle kun tähdet eivät loista
eikä yö enää kuiskaa nimeäni pimeyteen
laulathan minulle
ehjiä lupauksia

Jokainen kivi jossa lepää kosketus
jokainen paperi jonka täyttää sanat
haudattuina silkkiliinaan
en päästä irti
mieleni muuttuu mutta
muistot eivät

Odota edes huomiseen
että siipeni kasvavat
sanoin ja siitä on jo vuosi
odota edes huomiseen

Joku joillekin

Olen muokannut itseäni
enkä enää tunnista
sitä tyttöä niissä kuvissa
kuka tahansa
vaihtui etuoikeutettujen joukkoon ja voin valita
mitä ikinä haluan

oikeat kohdat paisuneet väärät
kadotettu
haaveiden ja tulevaisuuden siivittäminä
vielä yksi muutos
täydellisenä voi taas hymyillä
vielä yksi

Nälkäiset katseet repivät minut alastomaksi
mutta en kerro salaisuuksia veren maku suussa
vaikka kynnet uppoavat reiteen
mutta tätähän halusin
enkö?

Sinun pitit olla se joka sanoo
ettei se haittaa ja riitän
kun en itse tähän pysty
enkä halua jatkaa kaiken sen jälkeen
se ei ollutkaan toivon arvoista
hinta oli paljon korkeampi kuin eurot jotka ansaitsin
kun olet poissa enkä tunne mitään

Hukkuneet varpuset

Ne kämmenet ovat syövyttäneet jälkensä ihooni kuin polttomerkit
eikä palanut kudos halua parantua
hiekka oli karheaa ja kaljapullon sirpaleet saartoivat jalkani
hymyilit sitä hymyä ja kasvoilleni levinnyt virnistys oli varmaan samanlainen
olen opetellut sen ulkoa

Jalkani eivät tottele ja kalloni taitaa olla tyhjä
kun samat sanat poukkoilevat kuin pingispallo edes takaisin mielessäni
miten voi kertoa tarinoita auringonlaskusta ja parantavista kädenpuristuksista
luotettavista sanoista ja toivosta
minähän olen siinä vaikkakin merenvaahtona
kaikki terävä huutaa nimeäni

Katumus
kun kuulin ääneni vaativan pitämään sen lupauksen
otan kaiken takaisin

Helminauhan varassa

Tänään kuulla on nenä ja suu ja sen pinta on matojen syömä
korviini kantautuu hiljaiset lupaukset ja salaisuudet
jotka peittelen parempaan aikaan
Kaikkialla on vihjeitä ja johtolankoja
enkä osaa päättää
edes lähdenkö kauppaan

jalkojani särkee ja käteni haluavat vain levätä
niin kuin kaikki muukin minussa
mutta 27 on vielä aikaa neljä vuotta
ja inhoan sitä että tahdon pois
jo nyt
en sitä että olen täällä

En enää nukahda mutta olen ontto
aina kun niin haluan ja se on helppoa
niellä helpotus
En muista minkä seurauksena reittäni värittävä mustelma syntyi
joskus en taida edes huomata
kurkkua kuivaa ja taskussa on reikä
haluan tyllihameen ja suuren hattarapilven

Paitsi jos lupaat

Sisältäni kuuluu hiljaisuuden särkevä murina
kuin pieni kidutetu eläin jonka keuhkot eivät tuota muuta ääntä
kuin matalan huomautuksen siitä ettei kukaan auta
Hymyilen salaa piilossa valolta

nälkä

suussa maistuu vatsahapot mutta hetki on kaunis
päätän itse ja pidän siitä


Vaikea selittää miksi pitää nojata päätä taakse ja kuulla kallon paiskautuvan seinään
maata maassa ja hengittää vain kun on pakko
rikkoa raajoja ihoa maksaa
leijua tyhjyydessä ja tahria kaikki ympärillä
kun satuttaja on ulko-oven toisella puolella enkä minä ole edes pyytänyt tai odottanut mitään
vuosiin

On helpompi ymmärtää kun kivulle on fyysinen selitys
kuin emotionaalinen syöpä

enää ei ole valoisaa 23 jälkeen

Käsi josta pidän kiinni vaikka se on kylmä ja kuiva

Olisin halunnut jäädä siihen hetkeen
mustat verkko stay-upit hiertävät reittä ja se metallilohkare niissä kirvelee ihollani
ulkona on niin kuuma ja mekko liimautuu selkään
se on lavaste eikä katseemme todella kohtaa
välissä on keinotekoinen ilme

Oikeasti olisi pitänyt olla jossain muualla mutta
herätyskello ei soinut enkä noussut ylös
ennenkuin nimeni mainittiin ja olin tärkeä
täysin väärässä paikassa sen ihmisen kanssa
jonka nimeä en osaa sanoa

Siitä tuli nimetön ja salainen
koska minäkin olin ja illalla
menin kotiin toisen luo sen kenen kanssa olin me
Satutin ja sattui ja maksan hinnan korkoineen joka aamu
rinnassa kuhisee ja olen ontto

Ehkä tällä kertaa arvostat sitä mitä tein
koska se oli sinulle
ja tahdon olla se ensimmäinen enkä toinen
sillä sinä olit aina

aina

Heijastus sateessa

En ajatellut juuri mitään
mikä on harvinaisen rauhallinen olotila
minulle
pisara taivaalta tippui saviseen lätäkköön
kun näin omat kasvoni
enkä ole pitkään aikaan pysähtynyt miettimään kuka olen
Voisinpa olla armo
itselleni

Saatoin toivoa taas
kun tiesin että olet lähellä ja siinä seurassa
missä etiketit ja yksityiskohdat eivät ole tärkeitä
Suuhuni levisi piparmintun ja jäätelön maku kun sekilttimies hymyili
ja toisella puolella liikettä nuori mies katsoi suoraan silmiin väistämättää katsettani
hetken taisin olla olemassa
hiljaisuus saa silti äänen kun se on ainoa ärsyke
jonka maailma ikkunan takana tarjoaa
ja makea syreenien tuoksu katosi
enkä jaksanut toivoa vaan kaadoin lasin täyteen helpotusta

 Laulut joita laulat soivat päässäni vaikka taustalla meluaa radio
"tarvita" on ehkä rumin sama minkä tiedän

Ranskalainen parveke

Rantauduin unissani saarelle jossa oli loputon yö
Aamuaurinko herätti minut ja lakanat olivat kosteat
kasvoton mies sai piirteet ja minua pelotti
kaivauduin tyynyyn ja lohduttava muisto
peitteli minut uusiin uniin

Tänään ihoni ei ole lähelläkään
sitä murtuvaa kipsiä josta olin niin varma
kasvoni surukuoppa ei välky varjoissa
muistelen sinua hymyillen enkä ymmärrä
Älypuhelimissa on hienoa se kun voi poistaa
kokonaisen keskustelun

Olen kiitollinen että töitä on niin paljon
en osaisi kuitenkaan olla iloinen maailman runsaista väreistä
joten parempi hymyillä sitä yhtä hymyä jonka omistan vieraille ihmisille
joihin luotan enemmän kuin itseeni
Tärkeää ei ole miten suuren vahingon rintarangassani asuvat punasilmäiset rotat saavat aikaan
kunhan kynnet ovat kiiltävän mustat

Sanoinko jo että olen kalpea mutta unelmani eivät ole musta-valkoisia
tänään?

Myski tyynyssäni

Lakanat tuoksuvat häneltä
ne lepäävät myllättyinä ja tahriintuneina muhkuraisen patjan päällä
tiedän tehneeni väärin itseäni kohtaan
kun ulko-ovi pamahti kiinni hänen perässään taisin kuolla
taas

Häpeä löi nyrkkinsä vatsaani
pallean alapuolelle
ja lyhistyin keskelle olohuonetta
Tuijotin ovea kuin pienenä
kun odotin äitiä ja laskin sekuntteja seinäkellosta
paitsi että nyt
odotan hyväksyntää hengitykselleni
saisinpa hetken olla onnellinen siitä että nukahdin ja
kaikkialla oli niin lämmintä

Ensimmäinen muistoni onnesta on kun kannoin pientä nyttyä
edes takas pihalta sisään
ja se koiranpentu nuoli naamaani ja sen häntä tärisi
Viimeinen muistoni onnesta on kun pystyin nukkumaan ilman keinotekoista rauhaa
ja minulla oli tunne jokaista hetkeä kohden

En vaihtanut lakanoita

2.22 puhelu

Ilmassa leijuu viskin ja märän teepaidan tuoksu
Marilyn Monroeta esittävä taulu tuli ryminällä alas kun
teräväkärkiset buutsit tömähtivät lattialle
En vieläkään tiedä olinko iloinen

Tutut kädet liukuvat keholla ja pidän siitä
Sinuunkin sattuu ja haluat silti olla tässä vaikka
huomenna sattuu vielä enemmän
Välillä uskon olevani se aikuinen niistä 13 vuodesta huolimatta
jotka meidät erottaa
Kysyt haluanko että lähdet
vihdoinkin sanoin jotain ja sinä jäät

Sunnuntai jaksaa yllättää
aina kun päätäni ei vihlo enkä kuule huohotusta korvassani
En vaivautunut eilen
istuin vain kolmannessa kerroksessa ja tuijotin taivasta
joka ei tummunut
Tuntui siltä kuin jäisin jostain paitsi
vaikka eihän minun pitänyt välittää

Puolet yöstä kuuntelin hengitystä
jonka toivon jatkuvan ikuisuuteen

Multaa kynsien alla

Vaikka tänään en pystynyt kääntämään ovenkahvaa
makasin vain hievahtamatta
edes pehmeiden jousien varaan selkärankani ei uskaltanut suoristua
sai langanpäästä pulppuava ääni huuleni kaartumaan pieneen hymyyn
eikä se ihminen edes tiedä kuinka ääretön se onkaan

Silti ei tunnu siltä kuin
aika olisi valunut turhuuteen
sillä ulkonakin sataa ja maailma on laskenut painonsa ulkoilmaan
niin että jokainen sen tuntee nahoissaan
emme vain me
Tai ehkä on niin ettei sitäkään painoa ole vaan se on vain
minun keksittävä
koska muuten ei osaa toimia
sellaisessa paikassa olotilassa
jossa mikään ei ole väärin eikä tapetissa asu hymykuoppia syövä pahuus
ehkä on niin että minä olen se kyltymätön
joka ei siedä yhtäkään valoisaa aamua
kun pimeässä ei huomaa että lasi on täynnä verta ja kyyneleitä

Jokin piiloutuu seiniin ja haluaisin raitista ilmaa
tehdä kattoon reikä ja odottaa tähtiä
niin kuin siinä elokuvassa jossa sanotaan että
unelmat pitävät meidät hengissä
unelmat saavat meidät jatkamaan
seuraavaankin päivään

Kiitos soturi.

Tähdetön taivas

Makaan myttynä viileällä parketilla
sillä pähkinän värisellä jonka itse valitsin
Sormeni eivät tottele äänettömiä käskyjä
Tuijotan nurkkaa ja haluan piiloutua
paikkaan josta minua ei löydy
kun täällä ei ole ketään muuta kuin minä
niin kuin aina
Jalkani eivät liiku
Ovatko ne edes minun
Tuntuu niin likaiselta ja jokin haisee
Valkoiset madot syövät tiensä läpi keuhkojeni
tätäkö kutsutaan elämäksi?

Tänään en uskalla sammuttaa valoja
se kasvoton mies on lähellä
Lakanat ovat liimautuneet selkään ja kasvoissani on naarmuja
yöt hänen kanssaan ovat loputtomat
kukaan ei puhu ja minä itken kun en saa silmiäni auki
vaikka tiedän sen olevan uni
ja sen kerran kun ne ilmaan pukeutuneet hirviöt repivät minut sängystä
ja sattui niin paljon mutta en sanonut
mitään
Suussa maistui suola kun heräsin valkoiselta matolta
jossa ei ole yhtäkään tahraa

Huomenna hymyilen koska niin kuuluu tehdä vaikka
edellisenä iltana olisi seissyt jyrkänteellä ja miettinyt
jääkö minusta edes muistoa?

Rikkinäinen soittorasia

Tänään silmäni ovat turvonneet ja haistan
silmiini kuivuneen kirvelevän suolan
Eilen kun koralliin pukeutunut turvani lähti
tein sen taas sen toisen pahan teon jälkeen
Ensimmäinen pahe 04056#####
ja sain kuulla kai sitä voi sanoa
ansioni mukaan
Teen sinut surulliseksi iloiseksi jos
en enää soita
sattuu niin että osaan vain hymyillä kun tuttu naamio on laskeutunut kasvoilleni
sulautuen jokaiseen huokoseen
eikä suostu jättämään
Voiko noin edes sanoa toiselle?

Yö meni Mannerheiminkadulle tuijottaessani
3.22 tyttö ja poika kävelivät käsi kädessä enkä halunnut katsoa
ja unohdin taas piilolinssit verestäviin silmiin
Saatoin nukkua mutta kuva sinusta pysyi samanlaisena
enkä tiedä olinko valveilla vai en
samat kiiltokuvat verkkokalvolla

Pidän siitä kun ne rumat sanat syöksyvät naamaani kuin
fyysiset lyönnit vaikka vain kerran poskeni on punoittanut
eikä se ollut lähelläkään hänen kädenjälkeään
Kun on arvoton vapaaehtoisesti
ei saa valita

Se toinen paha teko aukaisi jo haalistuneen muiston
rannerenkaan alla on vanha salaisuus joka on nyt
erittäin ajankohtainen
muista ostaa septidiiniä kuume nousee aina kun ei viitsi vaihtaa terää

Maailma repii palasia ihosta omalla kädelläni

Kiitos Veera.
Päivän ensimmäinen hymy oli sinun ansiotasi.

Korvaamaton

Kohta saan taas nähdä sen ihanan ihmisen
joka vain hengittämällä antaa elämälleni sisällön
Joskus kun hän puhuu kuiskaa nauraa itkee mietin
etten saisi edes hengittää
samaa ilmaa kuin hän
Ja joskus
tartun siihen pinkeillä kynsillä varustettuun käteen ja puristan
maailma saa vasta värinsä kun sinä hymyilet
Nainen olet täydellinen

Mitä elämä olisi ilman ystäviä?

Sateen jälkeen

Ennen pelkäsin ukkosta
ne voimakkaat pamahdukset jotka saavat punaviinin tärisemään lasissa
ja ne sähköiset välähdykset tummalla taivaan kamaralla
olivat uhka
Se oli ennen
tätä kun enää ei pidä mistään kiinni
ja vaikka yrittäisi ote vain lipsuu ja viimein
se irtoaa vaikka en halua
enkä tiedä mitä kello on

Enää en osaa toimia kun aurinko on niin valoisa
vaikka sanon etten välitä tuntuu jossain se pistos
pettymys
kun lasken rullaverhot ja pimeys antaa minun olla
Haluaisin kirmata puistossa teidän kanssa
lapsellisen riemuissani vaikka
olemme kaikki jo aikuisia
ja osata sanoa jotain niihin keskusteluihin
kun puhutte todellisuudesta josta minäkin tiedän
mutta en sano kun en saa


Eilen yritin saada yhteyttä mutta se olikin vain vastaaja
jätin kyllä viestin
mutta en sanonut mitään joten
varmaan poistat sen
Ei se mitään
olen tottunut

Prinsessa Ruusunen

Haluaisin tunkea neulan kynnen alle

nähdä kuinka veri kaivautuu hauraan pinnan alta

jättäen jälkeensä muiston prinsessasta ja värttinästä

Vaikka niin pieni ja terävä

konkreettinen syy sille kun sattuu

sattuu niin paljon, että unohdan

Kerran olin balleriina

Vaaleanpunainen tylli peitti pienet pulleat reidet
Etuosassa oli halkeama, sillä se ilkeä tyttö sanoi että se kohta pitää repiä
äiti ei hymyillyt
Meitä oli monta ja sillä oikealla balleriinalla oli kova työ saada kaikki tekemään plié samaan aikaan
Peiliseinä oli armoton, vuosi vuodelta ankarampi vaativampi
Joskus muistan jääneeni kotiin
Ella oli aina niin paljon kauniimpi

Voiko 6- vuotias olla liian herkkä?
Tiedätkö mitä tarkoitan?
Kun jotkut lapset tarvitsevat enemmän huomiota, enemmän halauksia
enemmän sanoja

Entä kun on aikuinen ja haluaa aina vain enemmän
kun mikään ei ritää
eikä kukaan..
Ja vielä vähemmän itse
katsoo mielummin sitä kuoppaa vain oikealla puolella sänkyä
kun se vasen puoli on mahdoton vallata
se on tyhjyyden ja hiljaisuuden puoli
Kerran saatoin haistaa tyynyssä jotakin tuttua ja lohduttavaa
mutta se oli vain mielikuvitukseni

Valokeilat häikäisivät, mutta vannon nähneeni isän yleisössä
Grand jeté ei onnistunut yhtä hyvin kuin harjoituksissa
mutta taputukset vyöryivät ylitseni äänekkäänä huminana
kerran olin se tyttö

Surullinen lapsi

Rauhallinen lapsuudenystäväni totesi ei niin kauan sitten, että olisi vaihteeksi mukava tuntea niin voimakkaasti, kuin minä. Olisi mukavaa kun jokainen päivä ei olisi toisensa kaltainen. Kun joku niin vilpittömästi tarjoutuu kantamaan edes pienen osan taakastani, jos se vaan olisi mahdollista, tahtoisin sysätä ne painavat kahleet jonkun muun kannettavaksi.

En tahdo kenellekään pahaa
olen vain kateellinen
Aina jokin pitää raajoistani kiinni ja on niin vaikea nauraa

Taas se jääkylmä pistos sydämessä
kun katsoo niitä, jotka saavat sen mitä kaipaavat
eivätkä osaa edes arvostaa

Kun kaikki puitteet ovat kunnossa ja silti sattuu
En tiedä miksi jatkan päivästä toiseen kun pelastus on niin lähellä
kadotus
pienet pillerit pieni viilto viileä vesi
mutta jokin pidättelee minua
toivo vai pelko

Rohkeaa ei ole roikkua elämässä kun keuhkoja pistelee päivästä päivään
rohkeaa on tehdä päätös
ja pitäytyä siinä

Kynsin ja hampain

Joku raastaa rintaani ruosteisella höylällä
Kiltin pojan kehut Sonispheressa eivät enää lämmitä
kun katson peiliin ja inhoan mitä näen
Hengittäminen on jotenkin niin raskasta
ilmapallossa on reikä ja elämä imetään tuskallisen hitaasti sisältä

Aurinkolasien sangat ovat hanganneet nenänjuuren punaiseksi
musta varjo suojeli äitiä pahalta mieleltä
kun raskas meri halusi kastella silmäni suolaisiksi


Pidän kiinni siitä maagisesta ajatuksesta
siitä kimaltelevasta toivosta
jonka löysin kolme vuotta sitten
ja niistä pienistä keltaisista, punaisista, valkoisista ihmeistä
jotka saavat minut unohtamaan
Aina kun sattuu
niin kuin tänään
tiedän olevani väärässä
Yksisarvinen ei hae minua emmekä me ratsasta auringonlaskuun
kipu maistuu valiumille

Miksi "anteeksi" on vaikea sanoa?

Olinko se todella minä..

Kello on jo paljon ja väsyttää mutta silmät eivät mene kiinni
Piilolinssit ovat kuivuneet ja kaikki on niin sumeaa
Jos maailma nyt pysähtyy, en taida huomata

opamox
valdoxan
mirtazapin
ketipinor

Tyhjiä sanoja avaruuteen

Tuntuu hassulta..vaikka samanlaista kirjoittamistahan se on, mutta nyt ne sekavat lauseet joita sormeni näppäilevät, ovatkin cyber-avaruudessa. Tuntemattoman nähtävänä. Tavallaan se lohduttaa..ei ole niin yksinäistä ja epätoivoista. Jokuhan voi kuulla minua. Ehkä joku ymmärtää. Ehkä ei.

En halua aina olla se johon sattuu

se jonka silmien takaa pilkottaa tyhjyys

se jonka hymy on aina samanlainen

Ikävöin sitä mitä en koskaan nähnyt

kaipaan sinne missä en koskaan ollut

Haluan sitä mitä koskaan en saa

Tiimalasin hiekka on jo ropissut maahan

harmaa pöly on kuorruttanut kaiken ympärillään ja hengitän savua

Seitti jossa lepään on sitkeää

aina kun luulen päässeeni eteenpäin avaan silmäni ja olen yksin

käteni ovat juuttuneet tahmeaan lattiaan, jonka päällä lepää raudan tuoksu

Tämä on nähty sinä sanot ja niin se on

Tämä on jo eletty, kolme vuotta

ja sormenpääni liimautuvat lattiaan

olen kotona

Kompassin viisari on poikki, se pyörii ympyrää ikäänkuin etsien tietä ulos

Eksynyt omiin rutiineihin

ympyrä on aina samankokoinen, tie on aina vieras

kotiovella inho nuolee kasvoni märäksi

jos ei eteisessä olisi peiliä en tietäisi itkeväni

Joskus muistan olleeni onnellinen

jo siitä kun kuulin nimesi

ja siitä kun illalla ei ollut mitään asiaa, mutta silti sanoit moi

Kaksi vuorokautta

Vaikka viisari liikkuu, koko ajan

aika on pysähtynyt

rinnassani paisuva paniikki ei enää satu se polttaa

korjailtuun kohtaan on ilmestynyt punaisia läikkiä

kuin joku olisi tumapannut savukkeensa sydämeeni

ethän sinä edes polta

Se kutitteli jossakin syvällä luuytimessäni ja hetken tunsin huojentuvani

olen Oscarin- arvoinen valehtelija

saavuttamaton, jännittävä mysteeri

Ei sitä ole olemassa, se on posliininukke

särkynyt liian monesti

liimatut kohdat rakoilevat

kohta sen näkee

barrikadit murenevat

jäljelle jää ruma sairaus

minä

Sanoit ettet mene pois

koskaan

jos itse saat päättää

Päätinkö minä?

sekava sekavuus

järkyttynyt tyttö ja minua pelottaa niin että tärisen

Olen vakuuttunut etten sanonut

ei tarvitse soittaa ja soitin itse

se kumoaa kaiken

Ja sinä sanoit

Oliks sulla jotain asiaa

6 viikkoa, hienoa viikkoa

yksi lause

lattia allani antoi periksi eikä pohja tullut koskaan vastaan

punaviini bentzo terä raudan haju

rukoilen tyhjyyteen hiljaisia sanoja

Kasvosi vääristyvät ja ikävöin karheaa kosketusta poskellani

En aio itkeä

en halua enää vapauteen

Pimeyteen raahautuminen sattuu liikaa

vaikka maalasin seinän valkoiseksi siinä on punaisia raitoja

En halua enää hymyillä, koska revit tikkini auki

ja kun yksi antaa periksi ja pieni verivana etsii tietään ihollani

revin loput hampaillani koska on pakko

Älä jätä minua