keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Sateen jälkeen

Ennen pelkäsin ukkosta
ne voimakkaat pamahdukset jotka saavat punaviinin tärisemään lasissa
ja ne sähköiset välähdykset tummalla taivaan kamaralla
olivat uhka
Se oli ennen
tätä kun enää ei pidä mistään kiinni
ja vaikka yrittäisi ote vain lipsuu ja viimein
se irtoaa vaikka en halua
enkä tiedä mitä kello on

Enää en osaa toimia kun aurinko on niin valoisa
vaikka sanon etten välitä tuntuu jossain se pistos
pettymys
kun lasken rullaverhot ja pimeys antaa minun olla
Haluaisin kirmata puistossa teidän kanssa
lapsellisen riemuissani vaikka
olemme kaikki jo aikuisia
ja osata sanoa jotain niihin keskusteluihin
kun puhutte todellisuudesta josta minäkin tiedän
mutta en sano kun en saa


Eilen yritin saada yhteyttä mutta se olikin vain vastaaja
jätin kyllä viestin
mutta en sanonut mitään joten
varmaan poistat sen
Ei se mitään
olen tottunut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.