Se kirvelee pahemmin kuin yksikään haava
tai rikottu lupaus
pettymys värjää silmiini tummat uurteet ja tekee siitä yhdestä naurusta liian
vaikean
en ole hetkeäkään enää yksin kun ne löysivät
takaisin luokseni
taas
Katseeni vaeltaa pysähtymättä sillä mikään ei ole näkemisen arvoista kun
valot on himmennetty ja kaiken muun tavoin minä olen hiljaa
hengitys on karhea ja jossakin kaukana poissa muistan
lämmön ja rauhan kun ne olivat minun
vaikka en pysty keskittymään yhteenkään pisteeseen muistan että kerran ne olivat
minun
Osa-aikaisesti vieressäni makaa lämpö josta osasin vain kuvitella hetkiä
en pysty kurkottamaan vaikka sen käsi lepää vieressäni ja tänään mietin taas miksi
kun välimatkaa on 15 kilometriä
Vaikka lupasin itselleni kulkee mieleni niitä vainottuja polkuja
kierrän ympyrää vanhat muistot sanat ja tunteet repussa en enää jaksa
ja silti ne kolisevat naarmuttaen unelmani
En kertakaikkiaan tiedä enää minkä polun valitsin
Tiedätkö tunteen, kun upottaa varpaat hiekkaan ja ilma tuoksuu karusellille, eikä mikään tunnu miltään?
torstai 26. tammikuuta 2012
tiistai 10. tammikuuta 2012
Ei vieläkään
ole päivää joka olisi lannistanut minut
kokonaan
ei vaikka tunnustelen paljailla varpailla jäätä
se kantaa
ei tietenkään kirjaimellisesti
vielä
mutta pääni on kevyempi
ja pidän siitä miten kohtelen minua
Kerran olen itkenyt vuolaasti näiden uusien päivien aikana ja vain
koska menneisyyden muisteleminen sattuu
miten se pystyi olemaan niin julmaa ja lohdutonta
rauhatonta ja katkeraa aikaa
on vaikea luottaa siihen että se olisi takana eikä enää edessä
ja niihin sanoihin jotka tekevät päästänipehmeän kevyen
on vaikea hyvästellä turvallinen kaava joka palveli
niin hyvinä kuin pahoina päivinä minun ollessa sokea ja vihainen
rohkea ja vahva ovat vääriä adjektiiveja
nyt minä olen
rehellinen
Mitä paremmin voin sen paksummaksi kuoreni
kasvaa eikä se ole
väärin kun sananne eivät kosketa
kaikki muut haukkuivat sitä ihmistä itsekkääksi ja narsistiseksi
kun pidin häntä ystävänä en läheisenä
mutta ystävänä
se nainen on nyt ilmaa pelkkä haamu
minä näen mitä muut näkivät jo vuosia
ehkä vähän myöhässä mutta vihdoin minäkin
olen tässä hetkessä
todellisuudessa
Ei löydy sanoja kuvailemaan kuinka syvästi
hän koskettaa jokaisella rehellisellä sanallaan
enkä löydä sanoja kuvailemaan kuinka kiitollinen olen
ilman sinua ei ole meitä hän sanoi
minä hengitän
vieläkin ja hän
on ylpeä siitä
että olen hänen
avoimesti
Kyllä
olen se lääkkeitä syövä merkillisten merkkien täyttämä mustatukkainen tyttö
mitä väliä niiden sanoilla ja ilmeillä on kun minä olen
onnellinen
merkillisen onnellinen
kokonaan
ei vaikka tunnustelen paljailla varpailla jäätä
se kantaa
ei tietenkään kirjaimellisesti
vielä
mutta pääni on kevyempi
ja pidän siitä miten kohtelen minua
Kerran olen itkenyt vuolaasti näiden uusien päivien aikana ja vain
koska menneisyyden muisteleminen sattuu
miten se pystyi olemaan niin julmaa ja lohdutonta
rauhatonta ja katkeraa aikaa
on vaikea luottaa siihen että se olisi takana eikä enää edessä
ja niihin sanoihin jotka tekevät päästäni
on vaikea hyvästellä turvallinen kaava joka palveli
niin hyvinä kuin pahoina päivinä minun ollessa sokea ja vihainen
rohkea ja vahva ovat vääriä adjektiiveja
nyt minä olen
rehellinen
Mitä paremmin voin sen paksummaksi kuoreni
kasvaa eikä se ole
väärin kun sananne eivät kosketa
kaikki muut haukkuivat sitä ihmistä itsekkääksi ja narsistiseksi
kun pidin häntä ystävänä en läheisenä
mutta ystävänä
se nainen on nyt ilmaa pelkkä haamu
minä näen mitä muut näkivät jo vuosia
ehkä vähän myöhässä mutta vihdoin minäkin
olen tässä hetkessä
todellisuudessa
Ei löydy sanoja kuvailemaan kuinka syvästi
hän koskettaa jokaisella rehellisellä sanallaan
enkä löydä sanoja kuvailemaan kuinka kiitollinen olen
ilman sinua ei ole meitä hän sanoi
minä hengitän
vieläkin ja hän
on ylpeä siitä
että olen hänen
avoimesti
Kyllä
olen se lääkkeitä syövä merkillisten merkkien täyttämä mustatukkainen tyttö
mitä väliä niiden sanoilla ja ilmeillä on kun minä olen
onnellinen
merkillisen onnellinen
Tilaa:
Kommentit (Atom)

