Vuoroveden välissä

Taas uusi mahdollisuus ja haluan onnistua
miksi saan aina anteeksi?
tuijotan eteeni ja näen sinut mutten niitä mahdollisuuksia joista
puhut taukoamatta vaikka sanon etteivät silmäsi
osaa valehdella
Kysyt miksen edes yritä enkä taida haluta
haluanhan minä mutta
en edes keksi enää tekosyitä

Näen heijastukseni mutten mitään muuta
minkä vuoksi minut hyväksyttäisiin kun ne kaikki vanhat
muistot ja sanat ovat jättäneet jälkensä meihin kumpaankin
ja me olemme vankeja köytettyinä kiinni kaunoihin ja häpeään
haluan antaa anteeksi mutten enää löydä sanoja
Hiirestä tuli kissa ja lampaalle kasvoi torahampaat
et se ollutkaan sinä
minä olen se joka nielee pureskelematta

Uskoin itsekin ne valheet joten kaipa niitä voi kutsua
rehellisyydeksi
Mielikuvat siitä pienestä idyllistä jonka pieni poikasi ja me käsi kädessä
kulkien muodostimme
päähäni harhaanjohtavan unelman
Todellisuus on arkea kaikessa hohdottomuudessaan
diagnoosissa lukee ettei aina ole todellisuudentajua
näin sen ei pitänyt mennä

Jouluna istun yksin ja he juovat glögiä
manteleilla ja joulukirkossa poika istuu vanhempiensa välissä
niinhän sen pitää mennä
ei sitä tarvitse edes kuiskata




Tänään prinsessa hakee minut täältä
kummallista miten joku ihminen osaa viedä sateen pois ja karkoittaa
kaikki ne raskaat ajatukset punaviinin värjäämällä naurullaan ja kultaisilla
balleriinakengillään
ilman hänen taikaansa ja satumaatamme olisin menettänyt toisen käteni ja kaiken
järkeni
aikoja sitten

Boolikulhon pohja

Tarvitsen sitä
ohut hopeinen terä käsivarrella tai nilkassa tai pieni kosketus reiden pinnassa
tarvitsen sitä
kipua
joka korvaa kaiken sen mitä en osaa
ottaa vastaan

Nielin kaiken mitä sumeat silmäni rekisteröivät ja nauroin kaikille niille
valium-vitseille joilla ihmiset murtavat jäävuoria
joo niinhän se on yksi per nenä ja kaikki nukkuu
(paitsi minä jonka bileet alkavat vasta sitten)
ihan miten vaan
hymyilen ja saan kaiken anteeksi

Se sanoi ettei yhtäkään viiltoa pilleriä eikä päätöntä tarinaa kaiken lopusta
ja nyt miten kävikään
höylästä on niin helppo irrottaa haluttu pala
missä se skalpelli on kun
sitä tarvitaan
mitä huominen tuo tullessaan on harmaa alue niin kuin aina
muistan sanasi mutten vain
välitä
haluaisin mutten jaksa

En tiedä mistä herään mutta näytän punahilkalta
voisipa joka päivä valita kuka aikoo olla ja kenen kengissä vaeltaa teitä
jotka ovat erilaisia joka päivä vaikka katukyltti kertoo saman nimen
kuin eilen
En ollutkaan kuivilla eikä maa jalkojeni alla ollut pysyvä
miksi se romahtaa minun altani kun ne kaikki saa herätä venytellen ja haukotellen
uuden aamun väreissä joita minä en taas kerran
näe?

Veri on värjännyt lakanat enkä kaipaa mitään muuta kuin poisvietyjä opamoxeja
Sen kaiken piti olla minun

Kävelee muttei hengitä huomenna

Sen suloisen hengittävän pumpulipallon piti pelastaa minut
maailmalta ja saada minut hautaamaan kasvojeni lisäksi kuivuneet kyyneleet ja
onneton hymy kiharoiden sekaan mutta missä
se luvattu helpotus on?
Kuvittelen näkeväni niiden ruskeiden nappisilmien takana pettymyksen jonka
tunnistan ilman todisteita
en osaa huolehtia edes itsestäni
Mitä oikein kuvittelin?

Ja taas hän tuli takaisin lupauksineen
siitä yksisarvisesta vaikkakin varoen ettei vain sanoisi ääneen myrkyllistä sanaa
me
minä luonnistuu aina
sinä hän ja he välillä
ei koskaan me
Itken enemmän kuin silloin kun ei ollut edes maata jalkojen alla
vain kylmää tyhjyyttä ja muhkurainen patja (vain se toinen puoli, toisella ei saa nukkua)
kaikki on niin selkeää ja kirkasta ja loisteputken alla vaatteet ovat läpinäkyvät

Pikkuinen valvottaa yöllä
se se on ja kun se nukkuu kaikki
kääntyy parhaiten päin vai mitä
sitten kädet ovat lämpimät ja silmästä katkennut punainen verisuoni ei enää kirvele
sitten voit nukkua vieressäni ja voin opettaa sitä antamaan tassua ja kierimään lehtien
seassa niin kuin onnelliset tekevät ilman että jo pieni tahra lattialla
itkettää niin ettei suolaa saa pois saippuallakaan

Huomenna saa olla elävä kuollut eikä silmänalusia tarvitse
peittää

Kiitos Maiksu

Liukuhihnalla

Haluan kääntää katseeni pois haluan
antaa mahdollisuuden
minulle
kuulen sanojen valuvan suustani kuin ne olisivat tarkkaan suunniteltuja vaikka oikeasti
pelkään kuollakseni
mitä jos..
ei

En kadu mitään
7 synnitöntä päivää
keskusteluja jotka jatkuvat siitä mihin loppuivat
kirjastokirjojen kellastuneiden sivujen tuoksu
retkiä sinne mistä pääse pois kun haluaa
välillä sattu enemmän
Moikka sattuu eniten

Se on ohi ja hengitän vieläkin
en aio ilmoittaa kerran viikossa miten menee
et ole sen arvoinen ja tiedät sen itsekin
olisipa ne todisteet jo valmiita ja kaikki näkisivät mitä sinä et
halunnut
mikä sinulle ei kelvannut
minä en riittänyt vain sanoja toistensa tueksi
ei muuta sitä tosiasiaa että sinä pelkäät meistä enemmän
olisin hypännyt siihen autoon kiljunut että nämä kädet sopivat täydellisesti noihin
mitä sitä kaunistelemaan
et halua

Outoa nähdä ne muut mahdollisuudet joita ei viime
vuosina viikolla ollut
elämä pakenee jo puista mutta minä heräsin nyt
harmi ettei kaikki tämä selkeys ja raittius poista
ikävää

ehkä me muotista huolimatta ei olla luotuja
kulkemaan metsäpolkuja

Katuvaloista tunneliin

Hämmentävää herätä ja kaartaa suupielet pieneen virnistykseen ilman
minkäänlaista pelkoa
siitä että varjot odottavat suloista kostoaan omahyväisten toivonpilkahdusten tukehduttua
hymyilen ja jossain ylpeys silittää haavojani vaikka ne ovat
kaikkialla

Päivä 5
kädet tärisevät mutta eivät liikaa ja nukkuessani en näe unia
itsestäni näkemässä unia
herään kun haluan eikä likaiset kädet purista edes sieltä missä
tuska kuiskailee irstaita lupauksiaan
Olen puhdas kaikesta siitä mitä luulin rakastavani
olen puhdas sinusta

Elin läpi kyyneleiden ja kylmän hien ja tärinöiden ja oksennuksen kestäen sen
kaiken ilman kirvelevää lohdutusta
elin läpi kylmyyden ja lohduttomuuden ja ikävän ja sairauden
kaiken nakertamatta pyöreitä valheita
elän ja hengitän ilman mitään odotuksia
minä olen tässä todellinen ja repaleinen mutta olemassa
päihteiden mukana huuhtoutui vessanpöntöstä alas myös sydämeni ja jäljellä olen

minä

Jos satutan oikein lujaa hän tuskin enää palaa sanavarastoon

Juoksin niin kovaa kuin pystyin ja silti se kakku odotti minua ja pala palalta se mureni suuhuni jättäen sormeenpäät tahmeiksi ja aina puhelin soi kun synti oli suoritettu ja halusin vastata tai edes kuunnella viestin
ja sitten heräsin tähän painajaiseen jossa silmät ovat auki mutta kuorrutetta ei onneksi ole olemassa
tosin ei myös soittoa eikä vastauta  eikä lohduttavia lupauksia

Taas makeaa karpaloa siivitettynä pahaan ja puhdasta "turrutusta" jota riekaleinen maksa ei enää hyväksy
ainakaan pienien ritarillisten soikioiden seassa
haluan pois ja kauas hänesta jota en voi olla ajattelematta
eilinen vaati neljä heräämistä ja hiljaista tankkausta hiljaisuutta etten vain tunnustaisi että
sisimmässäni toivon sinun kuolevan jottei enää tarvitse miettiä miksi se blondi oli minua kiinnostavampi ja
miksi se hevosnaama ei muka saa tietää että minä olen valintasi niin kuin lupasit
sehän kuuluu karsinaan ipanannne kanssa
pysyköön siellä ruokkimassa kuonoaan hulluuteni sijasta

Ensimmäistä kertaa olin rehellinen ja rukoilin niitä jotka päästin vapauteen jo vuosia sitten
pyysin palaamaan ja me itkimme kuin silloin pienenä vaikka minähän se pieni olen
ja näytän vielä että paljon pienempi
eilen lopetin syömisen (paitsi unissani)
kyltymätön sika haluaa aina sen mitä ei saa

joku päivä olen vielä täydellinen ja sinä seisot joen toisella puolella ihmetellen
miten tuo pääsi pakoon
ihan varmasti ihmettelet ja olet sen ansainnut saatanan sika
ovimatoksi muuttuminen oli oma valinta mutta voisihan sitä edes pyyhkiä jalat
valheita kaikki
rakastan ovimattonasi oloa mutta kohta se ei ole minun käsissäni sanoin jo hyvästi
kaksosille ja yöllä yskin verta