ohut hopeinen terä käsivarrella tai nilkassa tai pieni kosketus reiden pinnassa
tarvitsen sitä
kipua
joka korvaa kaiken sen mitä en osaa
ottaa vastaan
Nielin kaiken mitä sumeat silmäni rekisteröivät ja nauroin kaikille niille
valium-vitseille joilla ihmiset murtavat jäävuoria
joo niinhän se on yksi per nenä ja kaikki nukkuu
(paitsi minä jonka bileet alkavat vasta sitten)
ihan miten vaan
hymyilen ja saan kaiken anteeksi
Se sanoi ettei yhtäkään viiltoa pilleriä eikä päätöntä tarinaa kaiken lopusta
ja nyt miten kävikään
höylästä on niin helppo irrottaa haluttu pala
missä se skalpelli on kun
sitä tarvitaan
mitä huominen tuo tullessaan on harmaa alue niin kuin aina
muistan sanasi mutten vain
välitä
En tiedä mistä herään mutta näytän punahilkalta
voisipa joka päivä valita kuka aikoo olla ja kenen kengissä vaeltaa teitä
jotka ovat erilaisia joka päivä vaikka katukyltti kertoo saman nimen
kuin eilen
En ollutkaan kuivilla eikä maa jalkojeni alla ollut pysyvä
miksi se romahtaa minun altani kun ne kaikki saa herätä venytellen ja haukotellen
uuden aamun väreissä joita minä en taas kerran
näe?
Veri on värjännyt lakanat enkä kaipaa mitään muuta kuin poisvietyjä opamoxeja
Sen kaiken piti olla minun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.