keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Liukuhihnalla

Haluan kääntää katseeni pois haluan
antaa mahdollisuuden
minulle
kuulen sanojen valuvan suustani kuin ne olisivat tarkkaan suunniteltuja vaikka oikeasti
pelkään kuollakseni
mitä jos..
ei

En kadu mitään
7 synnitöntä päivää
keskusteluja jotka jatkuvat siitä mihin loppuivat
kirjastokirjojen kellastuneiden sivujen tuoksu
retkiä sinne mistä pääse pois kun haluaa
välillä sattu enemmän
Moikka sattuu eniten

Se on ohi ja hengitän vieläkin
en aio ilmoittaa kerran viikossa miten menee
et ole sen arvoinen ja tiedät sen itsekin
olisipa ne todisteet jo valmiita ja kaikki näkisivät mitä sinä et
halunnut
mikä sinulle ei kelvannut
minä en riittänyt vain sanoja toistensa tueksi
ei muuta sitä tosiasiaa että sinä pelkäät meistä enemmän
olisin hypännyt siihen autoon kiljunut että nämä kädet sopivat täydellisesti noihin
mitä sitä kaunistelemaan
et halua

Outoa nähdä ne muut mahdollisuudet joita ei viime
vuosina viikolla ollut
elämä pakenee jo puista mutta minä heräsin nyt
harmi ettei kaikki tämä selkeys ja raittius poista
ikävää



ehkä me muotista huolimatta ei olla luotuja
kulkemaan metsäpolkuja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.