Rakastut Pariisiin

Olet mukanani
kaikkialla
tänään pariisissa huomenna ruotsissa
välillä olen varma että näen sinut väkijoukon keskellä ja kuulen naurusi
kukaan muu ei naura niin
vain sinä
kannan sinua kuin lasta muistoa arpea
olet sisälläni ja vierelläni vaikka siitä on kuukausia kun näin kasvosi ja tunsin tuoksusi
sain juhannuksena vaahtokarkkeja ne olivat sinulta
kolme päivää myöhemmin kirjoitit ettei meistä enää tulee meitä
miksi
teet
näin
miksi
minä
miksi
me

anna jo olla ole niin kiltti rukoilin
ennen kuin suljin silmäni silti aamu
koitti tänäänkin
ja silti sinä asut minussa
vieläkin

toivon että kesä muuttuu toivon että minä en jää
tähän
tänne
toivon että sinä löydät pian onnen sillä kun sinuun sattuu minä
itken
niin se vain on kun asuu
toisessa
niin me vain olemme

Kuva joka lepää selässäni

Aika on kuin luku tai pelkkä numero sillä mitään
muuta merkitystä sillä ei voi olla kun minun sydämeni yhä on
halki
joinain päivinä hymyilen leveästi ja töissä tuntematon kutsui minua lumoavaksi
käyttääkö kukaan sitä sanaa? vai oliko se kaikki jostakin elokuvasta
kohtauksia joita ei tapahdu minulle ja silti seison
niiden keskellä ymmärtämättä, että heijastus tosiaan olen minä
tuntematon nainen syömässä vuohenjuustoa jonkun miehen kanssa se olinkin
minä
koko sen ajan toivoin että olisin jo kotona, pienessä vanilijan tuoksuisessa huoneessani
verhot ovat aina suljettu
ja koko sen ajan mietin häntä
Miksi et vain mene pois?
Miksi en saa kulkea rauhassa?
Miksi varjosi lepää ylläni enkä taaskaan saa unta
on kuin ihossani eläisi joku muu joku muu päättää ja minä seuraan
kesä on täynnä lupauksia ja olen niin väsynyt
sateinen päivä on lohtu enkä osaa olla kotona
kun en tiedä missä se on mikä sisäelin ikinä lepää keskellä kehoani repeää pian kun jokin vetää minua takaisin tuttuun ja toinen ruskean joen ääreen
Haaveilen lähteväni kauas pois ja olevani joku muu, kuka
tahansa kelpaa
jos ei tunnu tältä
Nielin jo lääkkeen ja katson riutuneiden ihmisten kuvia ne ovat kuin heroiini
joku on satuttanut itseään joten minun ei tarvitse satuttaa enempää
Mutta olisiko mikään erilailla vaikka olisin siellä kaukana
poissa?
Haaveilen hevosista ja laitumista ja laukasta ja hattarasta naurusta joka ei lopu ja valkeista öistä jotka karkoittavat uneliaisuuden
en ole siellä
minä olen jossakin, mistä ei ole oikotietä pois sen läpi on vain
elettävä joka päivä
eikä kuusi kuukautta merkitse mitään

Siitä on jo vuosia kun revin itseni haavoille mutta merkit eivät lähde pois
ne ovat voimistuneet
ne tietävät että tämä on niiden aika veri rikkinäisissä suonissa kuuluu rikkinäiselle
tytölle ja olen melko varma että ne nauravat minulle paisuessaan
ne haluavat muistaa vaikka minä en
minä en

Pieni viilto

Välillä en pysty hengittämään
en pysty katsomaan kuinka elämä ottaa uuden muodon uusi päivä uusi auringonnousu uusi herääminen uusi kevät uusi minä
en halua sitä enkä todellakaan halua eteenpäin
en halua minnekään missä hän ei ole
en halua kenenkään toisen luo en mihinkään toiseen paikkaan kuin sen korkean mäen ylle
missä kaikki ne kamaluudet tapahtuivat
kuuden vuoden ajan
siellä asui rakkaus siellä asui viha katkeruus kateus vaikeneminen suru ahdistus lyönnit huudot kuolema
siellä minä rakastin sinua niin paljon kuin rikkinäinen otus pystyy ja ehkä se
rakkaus on ontto ja hauras
mutta minä tiedän paremmin kuin kukaan muu, koska tämä on minun lasikelloni
se oli kaikki totta joka päivä joka vuosi joka viikko halusin olla sinun ja nyt olen täällä
onko kukaan koskaan vapaaehtoisesti muuttanut tänne ruskean joen viereen?
ei se ole sen ruskeampi kai kuin kotikaupunkinikaan mutta minulle tämä on ruma tämä on väärin ja minä olen täysin väärässä paikassa
minä olen eksynyt enkä löydä kättä mihin tarttua
omani lepää vierelläni punaiset kynnet ja viisi sormusta siihen ei voi tarttua se takertuu ja puristaa
se on väärä käsi haluan
sinun kätesi haluan
vain ettei enää satu

Eronnut nainen

Niin kaikki kirjoitukseni kaikki sisältöni kaikki se minkä
tiedän
kertoo hänestä ja minusta meistä
mitä jää jäljelle kun kursivoitu sana otetaan pois sinä ja minä
erikseen
olen eronnut olemme eronneet olemme yksikköjä ja kyyneleeni eivät kuivu
sydämeni ei vain ole särkynyt se on poissa otettu pois poistettu ja musta aukko nielee
kaiken
tänään sytytin kynttilät
minulle
surekaamme yhdessä tätä murheellista tietä jonka varressa sydämeni lepää jonka umpikujaan haluni yrittää eksyi jonka uumenista löysin aina uuden syyn nousta ylös jonka loppumetreille meidät haudattiin
tie on nyt suljettu eikä vain eristetty nauhoilla ja puomeilla se on poistettu kartalta kaivettu umpeen ja mitäkö jäljelle jää?
jonkun avunhuudot kuuden jalan syvyydestä

Tämä talvi ei vain ole musta tämä talvi on
kaikkea sitä mitä pimeydessä ei näe kaikki ne petetyt lupaukset ja odotukset murheet suru viha inho ja se pahin
rakkaus
tämä talvi peittää pimeydellään kaiken ja olen helpottunut kun Vantaanjoen vierustaa kulkevat lenkkeilijät eivät erota kyyneliäni jotka vaan eivät kuivu
soitin tänään hänelle vaikka en saisi vain sanoakseni että annan anteeksi ne valheet ja vääryydet ja ne kaksi tapaturmaa
annan anteeksi ja päästän irti
vaikeinta ei ole muuttaa tai pakata tavaroita tai saada postia missä lukee vanha osoite meidän osoite
vaikeinta on päästää irti ja antaa olla
välillä mietin ylittäessäni ruskean joen miltä tuntuisi maata siellä kasvot pohjamudassa keuhkot täynnä vettä
mitä sen jälkeen odottaisi uusi alku vai sama tragedia yhä uudelleen ja uudelleen
minulla on kaunis pieni koti ja täällä tuoksuu vanilija täällä on turva
yksi kierros ja kuusi vuotta riittää minulle
kiitos
valitsen vastapestyt lakanat ja olen selkeästi muuttunut eronnut nainen