Olet mukanani
kaikkialla
tänään pariisissa huomenna ruotsissa
välillä olen varma että näen sinut väkijoukon keskellä ja kuulen naurusi
kukaan muu ei naura niin
vain sinä
kannan sinua kuin lasta muistoa arpea
olet sisälläni ja vierelläni vaikka siitä on kuukausia kun näin kasvosi ja tunsin tuoksusi
sain juhannuksena vaahtokarkkeja ne olivat sinulta
kolme päivää myöhemmin kirjoitit ettei meistä enää tulee meitä
miksi
teet
näin
miksi
minä
miksi
me
anna jo olla ole niin kiltti rukoilin
ennen kuin suljin silmäni silti aamu
koitti tänäänkin
ja silti sinä asut minussa
vieläkin
toivon että kesä muuttuu toivon että minä en jää
tähän
tänne
toivon että sinä löydät pian onnen sillä kun sinuun sattuu minä
itken
niin se vain on kun asuu
toisessa
niin me vain olemme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.