tätä ei tapahdu
huone pyörii silmieni edessä ja eihän se ole edes huone
minut heitettiin tukasta repien pakottaen potkien karjuen ulos
paita liimautui ihooni ulkona taisi sataa paljon
enempää en muista
kunnes olen jostakin syystä taas sisällä makaan lattialla
se olen minä se on minun vikani minä
vatsassani polttaa tuttu kipinä eikä se edes polta enää nykyään se raatelee enkä usko
että tätäkään tapahtuu
suukko niskaani hän on aivan lähellä ja kaikki on unohdettu -vai mitä?
Ensimmäinen kerta oli juhannuksena ja olimme sekaisin vihasta ja tuskasta ja kateudesta ja mustasukkaisuudesta ja viinasta
ja annoin anteeksi sillä enhän ole sen enempää ansainnut nylje minut
elävältä olisin ehkä vihdoin hiljaa
toinen kerta
kekskellä päivää kaksi viikkoa myöhemmin en lamaantunut etkä enää yllättänyt minua kunnes sain yhden potkun sinua kohti et vittu enää ikinä tee sitä
ja sinä väänsit jalkani sivuun minä teen juuri mitä haluan
sinä kuristat minua ja minä olen turta minä olen vailla halua päämäärää minä en ole mitään
ole kiltti ja päätä päiväni tee kaulaani violetit väreet näe silmieni sammuvan
ole kiltti ja jää luokseni
En löydä pimeällä kotiin en osaa avata ovea
olen askeleen päässä tuhoutumisesta olen vain hetken päässä totudeesta
me emme enää parane kun kellastumme tulehduksen tavoin eri puolille
paperia eri puolille kaupunkia
olet tuhansien kilometrien päässä enkä enää halua mutta minun
on niin ikävä sinua
minuun koskee ilman sinua ja kanssasi kuolen vähän kerrallaan
ensi kertaan rakkaani
