Ennen kuin tuhouduin

Tärisen
ehkä huone on liian kylmä tai veri suonissani ei enää virtaa tai kuolin jo muutama hetki sitten
silti rinnassani jyskyttävä paine purkautuu ei huudoksi ei kyyneleiksi
tärisen ja sisälläni velloo niin monta tunnetta ettei tässä ole enää järkeä viha pettymys suru
viha on puuduttavin
inho se vaikein mitä sille pitää
tehdä
en ole varma olenko ja tunnenko ja tahdonko kohdistaa nämä minuun vai ovatko ne
hänelle

miksi se on niin julmasti suunniteltu että se joka antaa kaikista eniten ja joka
omistaa ne kauneimmat piirteet voi saada aikaan niin rumaa ja julmaa silppua
jokainen suoleni jauhettu en enää halua yrittää juosta katossa ei sinne pääse se on
mahdotonta jokainen ääriviivani kaatuu vaikka mielessäni seison vielä ylväästi pystyssä
en tiedä enää missä on kaakko ja mihin aarre kaivettiin taisin maatua niiden luurankojen ja salaisuuksien alle mädäntyen jokaisen valheen myötä vielä vähän enemmän onko ihme ettei se KOSKAAN
ole sanonut
olet kaunis
se olin minä joka vitun kerta ja onko sillä mitään väliä näen huulteni liikkuvan ja on
sillä väliä haluan kuulla ne sanat ja olla
tarpeeksi

miksi et koskaan sano minua kauniiksi? minut on leikelty vastaamaan ihannetta joka on jokaiseen mukiin menevä neulat ovat lävistäneet ihoani kohottaen kohtia siloittaen muita ja hiuksissani on enemmän liimaa kuin karvoja mitä sinä vielä haluat minusta kun mikään ei riitä
enää ei ole turvaa mihin juosta mitä silloin piti huutaa      ...poikki?

Matka jatkuu

Yö on yleensä se aika joka ei halua minun
unohtavan mitä se kaikki oli ja miltä se tuntui ja haisi
pieniä palasia menneestä tai kokonaisia kertomuksia painajaisten muodossa aina kun
lupaan että jätän sen kaiken taakse löydän itseni pienenä myttynä peiton alta eikä
selkää lämmittävät auringon säteet edes rauhoita tai poista sitä pahaa makua
makaan kahleissa ja silti on selviydyttävä ja oltava kuin ei pelottaisi
ollenkaan oltava kuin kuka tahansa muu

Luen vieläkin niitä tarinoita ja keskityn vieläkin niihin kohtaloihin jotka puhuttelevat minua
samaistuen kaikkeen siihen joka ei ole kaunista olen silti edes
vähän erilainen ja elämäni on uusi luku
vaihdan hiusväriä kun se tuttu levottomuus istuu vierelläni ja huutaa korvaan vaihda
väliä ei ole mitä vaihtaa kunhan tekee jonkun muutoksen vaikka oikeasti en
halua
mustatukkainen tyttö saa nyt jäädä niihin kirjoituksiin niille riveille muistutukseksi mutta
ei enää haltijaksi täten nostan kruunun kutreiltasi ja saat väistyä on aika
en ole ihan varma miksi mutta nyt on sen aika vaihtoehdot ovat
olemattomia enkä halua tehdä muita muutoksia pelottaa kirjoittaa jos se vaikka otetaan minulta pois
nyt mutta kaikki on   hyvin

Haluan antaa anteeksi sille etovalle irvistykselle - elit omaa elämääsi ja minä satutin myös sinua
kaikilla mittapuilla olemme tasoissa enkä halua tuhlata pientä energiavarastoani sinuun
en pidä sinusta mutta sinä olet ja tulet olemaan osa sitä elämää jonka valitsin en ole varma onnistuuko
tämä koskaan -sinä ja minä - haluaisin poistaa sinut kartalta mutta olet kuin loinen ja ole sitten
ehkä joskus en vain enää välitä
ja ennen kaikkea haluaisin antaa anteeksi mustatukkaiselle tytölle - se on ohi nyt ja hävisit
minulle
pelkosi ja vihasi ja epävarmuutesi ja katkeruutesi ovat hukuttaneet minut ja uskoni emme
ole enää yhtä lähtölaskentasi on alkanut voit raivota ja anella vuorotellen unissa muuta sijaa elämässäni
sinulla ei enää ole
hyvästi