Matka jatkuu

Yö on yleensä se aika joka ei halua minun
unohtavan mitä se kaikki oli ja miltä se tuntui ja haisi
pieniä palasia menneestä tai kokonaisia kertomuksia painajaisten muodossa aina kun
lupaan että jätän sen kaiken taakse löydän itseni pienenä myttynä peiton alta eikä
selkää lämmittävät auringon säteet edes rauhoita tai poista sitä pahaa makua
makaan kahleissa ja silti on selviydyttävä ja oltava kuin ei pelottaisi
ollenkaan oltava kuin kuka tahansa muu

Luen vieläkin niitä tarinoita ja keskityn vieläkin niihin kohtaloihin jotka puhuttelevat minua
samaistuen kaikkeen siihen joka ei ole kaunista olen silti edes
vähän erilainen ja elämäni on uusi luku
vaihdan hiusväriä kun se tuttu levottomuus istuu vierelläni ja huutaa korvaan vaihda
väliä ei ole mitä vaihtaa kunhan tekee jonkun muutoksen vaikka oikeasti en
halua
mustatukkainen tyttö saa nyt jäädä niihin kirjoituksiin niille riveille muistutukseksi mutta
ei enää haltijaksi täten nostan kruunun kutreiltasi ja saat väistyä on aika
en ole ihan varma miksi mutta nyt on sen aika vaihtoehdot ovat
olemattomia enkä halua tehdä muita muutoksia pelottaa kirjoittaa jos se vaikka otetaan minulta pois
nyt mutta kaikki on   hyvin

Haluan antaa anteeksi sille etovalle irvistykselle - elit omaa elämääsi ja minä satutin myös sinua
kaikilla mittapuilla olemme tasoissa enkä halua tuhlata pientä energiavarastoani sinuun
en pidä sinusta mutta sinä olet ja tulet olemaan osa sitä elämää jonka valitsin en ole varma onnistuuko
tämä koskaan -sinä ja minä - haluaisin poistaa sinut kartalta mutta olet kuin loinen ja ole sitten
ehkä joskus en vain enää välitä
ja ennen kaikkea haluaisin antaa anteeksi mustatukkaiselle tytölle - se on ohi nyt ja hävisit
minulle
pelkosi ja vihasi ja epävarmuutesi ja katkeruutesi ovat hukuttaneet minut ja uskoni emme
ole enää yhtä lähtölaskentasi on alkanut voit raivota ja anella vuorotellen unissa muuta sijaa elämässäni
sinulla ei enää ole
hyvästi