kaikesta siitä, mitä rakensin
mitä minulle rakennettiin
mitä minä sain ja mitä minä
annoin
sanat satuttavat, mutta se oikea tuska se oikein repivä vääryys nöyryytys kipu
asuu siinä hetkessä kun ei enää välitä
kun seisot paikallasi, koska ei ole mitään mihin paeta mitään mihin nojata
seisot siinä ilman seiniä ympärilläsi eikä enää ole mitään sanottavaa
ei yhtäkään sanaa joka lieventäisi tai ottaisi pois sen pahan joka on tullut jäädäkseen
Milloin on oikea aika antaa periksi?
kun sinä käännät katseesi ja sekin on valhe, etteikö pessimistikin pettyisi
hän elää pettymyksessä eikä jaksa edes yrittää
minä haluan vielä yrittää ja askeleeni vain pysähtyy vaikka niin haluan
yrittää
minulla oli musta mekko ylläni ja olin varma, että se ilta olisi se jolloin
ovet avautuvat ja kaikki pinnat kiiltävät ja kun otin mekon yltäni ei siinä näkynyt merkkejä
epäonnistuneesta illasta vaikka niitä oli
merkkejä ja sanoja ja tahroja ja ryppyjä
mutta se on onneksi musta
mekkoni
verhoutuneena siihen luulin olevani koskematon koska siinä mekossa voisi vaikka mennä naimisiin
tai toisen häihin
tai juhliin
tai vaikka kauppaan
tai kuolla
se mekko on jokaiseen tilanteeseen sopiva
Paitsi perjantaina se oli hyvin epäsoveltuva
seisoin baaritiskin luona ja hän huusi, ettei halua katsoa tällaista
musta mekko ei ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan onneksi
pidin sentään takin ylläni
punainen takki
sen voi häpäistä niin kuin minutkin
lähdin ajoissa pois, mutta en heti
maistelin häpeää tunnin verran ja sitten lähdin
poissa muista poissa mekosta, nielin lääkkeen ja nukuin koko yön ja aamun
Aion silittää mustan mekon se ansaitsee toisen mahdollisuuden vaikka helpointa olisikin vain antaa olla
minun ongelmani kai on juuri se
etten anna olla
minkään tai kenenkään
aina vaikeinta tietä pitkin aina
samaan paikkaan
