keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ei enää

Tänään pillerit helvetistä vierivät takaisin kotiin ja saan olla taas
minä
se jonka muokkasin kulkemaan sillä henkilökohtaisella bensiinillä
jonka luultiin tuhoavan minut mutta sinähän se olit
koko ajan
palaa ovelleni vain tämän kerran ja palauta
minkä varastit

Tästä se alkaa
kaiken loppu ja mitä sanottavaa on enää jäljellä?
Olisinpa ollut järkevämpi ja lähtenyt kun siihen vielä oli mahdollisuus
enkä ottanut askeltakaan
nyt horisontissa ei näy muuta kuin valkoinen pöly
kuka loukkasi ja ketä?

soitan vain itkeäkseni luuriin
mitään ei ole enää tehtävissä


tiistai 8. marraskuuta 2011

Viilletty kiiltokuva

Onneksi on edes yksittäisiä tukipilareita joiden ansiosta voi hengittää ja nähdä
että sohvanreunalta ei voi pudota loputtomiin
en jaksanut edes teeskennellä ja koira kusi sisälle
päivä ei riittänyt sulkemaan kyynelkanavia vaan ne lainehtivat vielä pitkälle
seuraavaan tuntiin jonka jälkeen ehkä kipu hellitti
edes vähän
ja nukuin sikeämmin kuin pitkään aikaan vaikka unet taisivat olla täynnä
hänen kasvojaan

Kutsu sitä miksi haluat ja ole vihainen jos se helpottaa
en osaa vihata enkä kantaa kaunaa kun mietin sinua ei päässäni kaikuvat muistot
ole rumia vaan niissä on toivoa
se taitaa olla harhakuva ja ehkä reseptit pitäisi todella hakea mutta en itke enää
oli se sitten kuinka epätodellista
unelmoin ja nauran
kun osa minusta haluaa uskoa että me nukutaan vielä vierekkäin ja hymyillään pimeyteen
kun asukkaat hiljenevät ja jäljellä olemme me

Se on epäoikeudenmukaista ja väärää ja kitkerää kuin lager olut ettei
saa vain olla onnellinen kun kaiken pitäisi olla onnella kuorrutettua muttei
se silti tarkoita etteikö kaikki voisi kaatua
sehän on nähty ja saa minua syyttää
sille ei ole keksitty adjektiivia mutta sitä voisi kuvailla kapisella rakilla joka seuraa
mestariaan häntä koipien välissä näkemättä mitään muuta kuin kaikki ne mahdolliset kuopat
jotka katkaisee jalat ja naarmuttaa kuonon eikä silloin jää tilaa niille varovaisille ja hitaille
vauva-askeleille joista muistutetaan ja puhutaan kuin ne ratkaisisivat kaikki ongelmat
hiljaa hyvä tulee
missä on tahto siellä on myös toivo



Kiitos äiti että toit salaattia ja karkkipussin
minulla on viitosvaihde silmässä ja käsijarru rikki
aion liitää niiden ohi jotka edes mainitsevat ne vitun vauva-askeleet

perjantai 4. marraskuuta 2011

Sydän maalitauluna

Tie on haarautumassa
valaistus on hämärä eikä ääriviivoista saa selvää vaaniiko teiden reunoissa
pudotus vai mutka
mielessäni leijailen kivisen tien yläpuolella
todellisuudessa soratie pistelee jalkapohjiin reikiä
Tiedän että nyt on aika olla rohkea mutten koskaan osannut tehdä
päätöksiä ja pelkään ettei
mikään muutu
kuitenkaan

En tiedä mistä sitä saa ostaa
itseluottamusta ja varmuutta siitä että huomennakin
haluan tätä ja nousen ylös sängystä ulkoiluttamaan pientä pumpulipalloani
joka ei pärjää ilman minua
ei saa epäonnistua
ei saa tuottaa pettymystä
ennen kaikkea minulle

Katson sitä ja tiedän että haluan sen mutten voi olla näkemättä niitä
huonoja puolia jotka saavat minut epäilemaan onko
hänestä tähän
Vaaka on aina kallistunut sille halujen ja toiveiden ja hymykuoppien puolelle
nyt olen seonnut laskuissa enkä ole varma riittääkö ne jäänsiniset silmät vakuudeksi siitä
että vanhasta kaavasta kannattaa luopua sillä pudotus takaisin on korkeampi
kuin koskaan ennen

torstai 3. marraskuuta 2011

Syntymäpäiväsankarille

Ja tänään onnellinen perhe tapaa ja uusi elämä on saanut alkunsa
lasit kilisee kun naurun läpi saa puheenvuoron ja se on vaan niin hienoa
kuulua yhteen
tai ainakin luulen että siltä se näyttää kun ne iskee haarukat sisäfileeseen ja miettii
onko chardonnay oikea lajike vai pitäisikö ottaa shirazia