perjantai 4. marraskuuta 2011

Sydän maalitauluna

Tie on haarautumassa
valaistus on hämärä eikä ääriviivoista saa selvää vaaniiko teiden reunoissa
pudotus vai mutka
mielessäni leijailen kivisen tien yläpuolella
todellisuudessa soratie pistelee jalkapohjiin reikiä
Tiedän että nyt on aika olla rohkea mutten koskaan osannut tehdä
päätöksiä ja pelkään ettei
mikään muutu
kuitenkaan

En tiedä mistä sitä saa ostaa
itseluottamusta ja varmuutta siitä että huomennakin
haluan tätä ja nousen ylös sängystä ulkoiluttamaan pientä pumpulipalloani
joka ei pärjää ilman minua
ei saa epäonnistua
ei saa tuottaa pettymystä
ennen kaikkea minulle

Katson sitä ja tiedän että haluan sen mutten voi olla näkemättä niitä
huonoja puolia jotka saavat minut epäilemaan onko
hänestä tähän
Vaaka on aina kallistunut sille halujen ja toiveiden ja hymykuoppien puolelle
nyt olen seonnut laskuissa enkä ole varma riittääkö ne jäänsiniset silmät vakuudeksi siitä
että vanhasta kaavasta kannattaa luopua sillä pudotus takaisin on korkeampi
kuin koskaan ennen

3 kommenttia:

  1. jos joskus saan omakin itseluottamukseni takaisin, perustan ihan varmasti kaupan missä sitä myydään.olet tervetullut sinne, koita jaksella siihen asti <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Puck! Hankin kanta-asiakkuuden :))

    VastaaPoista

Painathan jalanjälkesi mieleeni.