tiedän
kertoo hänestä ja minusta meistä
mitä jää jäljelle kun kursivoitu sana otetaan pois sinä ja minä
erikseen
olen eronnut olemme eronneet olemme yksikköjä ja kyyneleeni eivät kuivu
sydämeni ei vain ole särkynyt se on poissa otettu pois poistettu ja musta aukko nielee
kaiken
tänään sytytin kynttilät
minulle
surekaamme yhdessä tätä murheellista tietä jonka varressa sydämeni lepää jonka umpikujaan haluni yrittää eksyi jonka uumenista löysin aina uuden syyn nousta ylös jonka loppumetreille meidät haudattiin
tie on nyt suljettu eikä vain eristetty nauhoilla ja puomeilla se on poistettu kartalta kaivettu umpeen ja mitäkö jäljelle jää?
jonkun avunhuudot kuuden jalan syvyydestä
Tämä talvi ei vain ole musta tämä talvi on
kaikkea sitä mitä pimeydessä ei näe kaikki ne petetyt lupaukset ja odotukset murheet suru viha inho ja se pahin
rakkaus
tämä talvi peittää pimeydellään kaiken ja olen helpottunut kun Vantaanjoen vierustaa kulkevat lenkkeilijät eivät erota kyyneliäni jotka vaan eivät kuivu
soitin tänään hänelle vaikka en saisi vain sanoakseni että annan anteeksi ne valheet ja vääryydet ja ne kaksi tapaturmaa
annan anteeksi ja päästän irti
vaikeinta ei ole muuttaa tai pakata tavaroita tai saada postia missä lukee vanha osoite meidän osoite
vaikeinta on päästää irti ja antaa olla
välillä mietin ylittäessäni ruskean joen miltä tuntuisi maata siellä kasvot pohjamudassa keuhkot täynnä vettä
mitä sen jälkeen odottaisi uusi alku vai sama tragedia yhä uudelleen ja uudelleen
minulla on kaunis pieni koti ja täällä tuoksuu vanilija täällä on turva
yksi kierros ja kuusi vuotta riittää minulle
kiitos
valitsen vastapestyt lakanat ja olen selkeästi muuttunut eronnut nainen
