Kaukana kotoa

Olen juureton
katson maailmaa ulkopuolisena kuin
pullossa lojuva purjelaiva keräämässä pölyä
lasisessa valtakunnassani
luovuin elämästä eilen ja täällä on liian hiljaista
ikävöin tuttua kipua
koska en tiedä olenko olemassa
todella

Nielen lisää rauhaa ja kirveleviä happoja vain koska
pystyn
tänään on viimeinen ja ensimmäinen päivä
enkä tiedä minne mennä
tai saanko hengittää kuuluvasti
jotain pahaa voi tapahtua
aina tapahtuu ja minut löydetään
lämpö kiipeää hitaasti lämmittäen ensiksi varpaani
ja nilkkojani pistelee
en ole onnellinen
olen turta

Tästä kaikesta on kirjoitettu laulu jossa
ihoa rikotaan ja sattuu ja petytään ja eletään
valheiden peitossa mutta hengitetään
ja kaikki tietää että näin tulee käymään

mitä minusta on tullut?

Anna anteeksi anna tarpeeksi anna syy sanoa kyllä

Salaisuuksia valheita yksinäisiä retkiä sinne
mistä ei löydä pois ilman johdatta/(ele)vaa kättä
Voisikohan minullakin olla aivoissa kasvain joka selittäisi
miksi en pysty siihen
haluan olla sellainen kun sinä haluat
etkä sinä halua tätä mutta pelkäät
tiedänhän minä sen

Tein kaiken mikä minussa kuvottaa
enkä voinut lähteä
sillä jokin oli niin väärää kasvoissani ettei sellaisia voi tuolla näyttää
ei sellaisena voi sinne tulla

En halua luopua
isä satutti minua
ja se joka saa sen oikean nauruni kantautumaan on sairas
ja sinä
sinä pelkäät

E se ole aitoa
ei mikään tämän jälkeen enää voi olla
mutta mielummin piilotan mustelmat ja viillot
puukota vain
jos et sinä niin minä itse
tiedäthän sinä sen

Kaksi sydämenlyöntiä lainassa

Niin kauan olen pelännyt hiljaisuutta
ja yön huokauksia vaikka en mene
valoon vapaaehtoisesti
varjot piilottavat ainakin osan niistä vioista
jotka asuvat minussa ja imevät sen kunnioituksen
kuin iilimadot
vaikka se oikeasti kuuluisi
ainoastaan minulle

Pienet tassut painelevat jalanjälkiä
pehmeyteen joka ei ennen asunut luonani
en osaa nukkua kun kantautuvat äänet ovat oikeita
enkä halua että ne loppuvat
vielä

En enää muista miltä tuntuu mennä kotiin
ja joku odottaa
ja joku on iloinen
kun minä seison ovensuussa
Laina-ajallakin saa olla kiitollinen
kun ette ymmärrä vaikka teillä on
haluaisin kasvattaa kynnet ja raapia huutomerkin naamaanne
idiootit

Raunioiden alla

Näen kyllä teidät näkymättömyysviittani alta
jonka tosin ajoittain puristan keräksi syliini mutten piiloudu
vaikka toinen jalkani raahaa maata jättäen jäljet kosteaan multaan
Kun sinuun sattuu minäkin kiljun

Yöllä en voinut sulkea silmiäni ja unohtaa
edes hetkeksi
salamojen tanssi taivaalla oli niin vaikuttava
enkä halua aina jäädä jostakin paitsi
kun 4.37 olen nukahtanut ovat välähdykset hyvästelleet minut
taivaan jo valaistessa kadunkulmat

Aamu antoi tänään anteeksi
kaiken sen mille olen kääntänyt selkäni ja kesä on jo
melkein ohi
lehtien pudotessa kaipaan lämpöä mutta itsehän polkujani olen
jatkanut

Tänään saan syyn hymyillä
eikä se kaipaus ollutkaan turhaa

Vaikka kaaduin olin jaloillani ja sinä olet vastaus hymyyni

Jalkoja särkee koko yön jatkuneesta nauramisesta joka sai jalatkin
juoksemaan
ja yhtäkkiä olin kevyt kuin höyhen
painoin pääni rintkehää vasten ja näin pupillien laajenevan
silloin rakastaa toista ihmistä

ja sanoit en osaa sanoa mitään

Salaa itken suljetun oven takana mutta en ääneen kun
en enää osaa ja vielä vähemmän jonkun edessä
hautaan kasvoni pörröiseen turkkiin vaikka enhän minä pysty
edes huolehtimaan itsestäni

miksi tulet takaisin
joka kerta
olenkohan silti se sinulle
sillä enhän minä koskaan ole  
se
enhän?