ja yön huokauksia vaikka en mene
valoon vapaaehtoisesti
varjot piilottavat ainakin osan niistä vioista
jotka asuvat minussa ja imevät sen kunnioituksen
kuin iilimadot
vaikka se oikeasti kuuluisi
ainoastaan minulle
Pienet tassut painelevat jalanjälkiä
pehmeyteen joka ei ennen asunut luonani
en osaa nukkua kun kantautuvat äänet ovat oikeita
enkä halua että ne loppuvat
vielä
En enää muista miltä tuntuu mennä kotiin
ja joku odottaa
ja joku on iloinen
kun minä seison ovensuussa
Laina-ajallakin saa olla kiitollinen
kun ette ymmärrä vaikka teillä on
haluaisin kasvattaa kynnet ja raapia huutomerkin naamaanne
idiootit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.