perjantai 19. elokuuta 2011

Kaukana kotoa

Olen juureton
katson maailmaa ulkopuolisena kuin
pullossa lojuva purjelaiva keräämässä pölyä
lasisessa valtakunnassani
luovuin elämästä eilen ja täällä on liian hiljaista
ikävöin tuttua kipua
koska en tiedä olenko olemassa
todella

Nielen lisää rauhaa ja kirveleviä happoja vain koska
pystyn
tänään on viimeinen ja ensimmäinen päivä
enkä tiedä minne mennä
tai saanko hengittää kuuluvasti
jotain pahaa voi tapahtua
aina tapahtuu ja minut löydetään
lämpö kiipeää hitaasti lämmittäen ensiksi varpaani
ja nilkkojani pistelee
en ole onnellinen
olen turta

Tästä kaikesta on kirjoitettu laulu jossa
ihoa rikotaan ja sattuu ja petytään ja eletään
valheiden peitossa mutta hengitetään
ja kaikki tietää että näin tulee käymään



mitä minusta on tullut?

3 kommenttia:

  1. Kiitos Puck, hetken tunsin ja nauroin ja olin olemassa taas :) Sinä olet mielenkiintoinen, aivan kuin se tyttö kenen kanssa puhuit. Et vain tiedä sitä itse.

    VastaaPoista

Painathan jalanjälkesi mieleeni.