Aamut ovat harmaita ja sankarin haarniska murenee

Se sanoi että kohta kuulen sireenit eikä sille voi mitään kun
ihminen on rikki kuin särkynyt peili ja pirstaleethan enteilevät 7 vuotta
lisää
satutan ja kiljun peilikuvalle jonka sisällä ei enää ole hän
rakastin häntä en ehkä tarpeeksi mutta silti niin että
kaikella oli väliä ja nyt kun ei ole haluan kiittää ja kumartaa
ja itkeä ja anoa
tule takaisin kuka ikinä olit sillä hymysi oli kaunis
ja silmäsi ovat niin siniset ja vaikka hampaiden välissä on pieni rako
ei se haittaa tule vain takaisin
minä
tule takaisin

Kaikki pitäisi aloittaa alusta sillä vanha kaava ei toimi edes verisillä kädenjäljillä
verestävillä lupauksilla en halua mitään ilman sinua ja nyt minun pitäisi sanoa kaikki ne sille
jota vihaan niin paljon pitäisi sanoa kaikki se särkyneelle peilille

Asunnosta on päästävä eroon kun korkeiden eurojen lisäksi
valkoisen helmiäismaalin alla muhii niiden pesä ja ne syövät myös nippuja hiuksistani
inhoan kun asia johtaa toiseen ja makaan kuopassani punaviinitahra rinnuksilla
ja hän sanoi silloin kerran ottamatta buutseja jalasta että täällä haisee sairaus

Minusta on päästävä eroon

Varhaisten aamujen sulkeminen

Alku on aina vaikein sanotaan ja sitten kun ei olekaan muuta kuin alku mitä
sitten pitää tehdä?
Vielä viikko sítten sunnuntaina olin melko vakuuttunut ettei tätä voi jatkua enää
kun siitä on jo aikaa kun istuin sitä kynäniekkaa vastapäätä
ja ihmettelin miksei sen ilmekään värähdä
ja ovi avautui ja sulkeutui ja se nainen siinä samassa huoneessa haisi niin pahalle että äiti
itki jo senkin takia
en halua sinne vaikka teen kaiken että joudun sinne mutta jos ei muuta
onhan bussit keksitty ja pääsee niin kauas että saa hetken
parsia reikiä kasaan

En jaksa enää odottaa kun en minä kuulu siihen kastiin
unihousuissani on polvien kohdalla kuluneet pussit ja olen sonnustautunut niihin
nyt liian kauan taisi mennä olisiko jo 38 tuntia
sänky on petaamatta ja se kuoppa
jää syvemmäksi kuin koskaan

ruisleipä oli homeessa joten sammutin puhelimen
jos ei odota ei kaipaa paitsi ehkä unissa joita tosin ei ole kun nekin on
mustia ja rauhallisia kunnes aine ei enää vaikuta ja jäljelle jää pelko
nyt ne väärät kädet puristavat rikkinäisiä ranteita ja huomaan kivun
ei sitä eilen ollut siinä muistuttamassa että taas kerran ilma on kaunis eikä kukaan koputa
minun oveani

Ne silittää vastakarvaan ja odottaa hymyä välkkyvin hampain

Heräsin uudetsaan tänään ja on jo ilta
mikä helpotus kun sekuntteja ei ole montaa enää jäljellä sunnuntaista
kun hain purkin helpotusta vapauteen jossa unet ovat aina mustia eikä satu kunnes seuraavan kerran
olen taas herreillä (niin selkeän sekavana että pystyn rakentamaan virkkeitä jotka tosin eivät täytä
yhtäkään virkaa)
sanoja vain eri muodoissa kun haluan niin kovasti huutaa saatanan paha olo painu vittuun

eikö kukaan välitä että kuolen kaikuu sanani
asunnossa jonka ulkonäkö oli se tärkein ja kaikki taulut piti esittää Marilynia ja kaikki pinnat
olla tummaa tammea ja tuoksua tytölle
nyt kaiken sen hienouden ja täydellisyyden keskellä lojuu pölypallo
ja missio on taas kerran ryssitty päin helvettiä

Sitten huomenna pesen pyykit ja suljen silmäni kaikelle sille pahalle josta arkipäivät on tehty
varmasti pesen
töihin en mene viikkoon ja se naurattaa miten monta päivää taas saan laulaa lauluja joita hyräilet
ja odottaa loputtomuutta milloin sanot
olen juuri se
(kunhan nuo vanhat jäljet eivät ole verisiä menneisyydelle kun ei voi enää mitään nyt täytyy lopettaa)
terät on siistissä rivissä unipöydällä
leiki sinä perhettä niin minä leikin
vahanukkea jonka sisällä sykkivät verisuonet murhaajan edessä

Pidennetyissä unissa

Päivä on jo pitkällä mutta minulle se ei merkitse mitään
vihdoinkin aikaa vain olla ilman sitä oksettavan muovista naamaa jonka
kaikki tietävät muttei kukaan tunne
todella
enhän minäkään ja siksi syötän sille rauhoittavaa ja sanon sille että
näin on parempi rakas kunnes ne kädet ovatkin minun jotka silittävät ostettua hiusta
yöllä hän oli täällä muttei enää kun
ne paremmat ja oikeat ihmiset jotka ansaitsevat hattaroita ja halauksia
tarvitsevat häntä
ne kädet olivat aina minun
oliko hän edes täällä?

Lauseet ovat niin sekavia ja tarvitsen vähintään kaksinkerroin lisää
rakkautta lääkkeitä
en halua maanantaita enkä odotuksia siitä että ehkä riitän
olen se säälittävä ja likainen ihmisen varjo jota kukaan ei todella halua
kontolleen ainoastaan silloin kun iloiset ihmiset ovat kylläitä
kolme vuotta on mennyt ja olen se toinen
kolme vuotta on mennyt eikä jäljellä ole muuta kuin paljaat jalat
risaisissa sukkahousuissa
ei hän ollut täällä eilen
otetaan sille

Ei missään

Taistelin vain päästäkseni takaisin kotiin takaisin tyhjyyteen takaisin
minuun jonne hukkasin ajatukseni
kädet painavat liikaa ja epäilen ettei korvissa sihisevää ääntä
todella tuolla massan keskellä ole edes olemassa
join liikaa ja nielin jokaisen valkoisen napin
josta heijastui helpotus ja katsoin kuinka ystäväni tuhoutui
sanoistani

Satutan ja arpeutan ja rikon kaikkia niitä joiden sanat sointuvat niin kauniisti mutta
kääntyvät minua vastaan lopuksi
lopussa ei ole olemassa muuta kuin pelko ja se yksinäisyys joka on jo polttanut
tuhkan hautaaman reiän rintaan eikä hiillosta ole enää jäljellä
eikä kukaan näe ennenkuin haluan ennenkuin makaan tässä
turtuneena ja kiljun mutta eihän täällä ole ketään
jos ei riitä edes jouluksi niin onko mahdollista odottaa uutta vuotta

Minulla on toiveita ja minulla oli suunnitelmia ja nyt minulla on
salaisuus jonka haluan kertoa
jonka haluan näyttää näe minun kasvoni jotka ovat edistyneet
rintani jotka ovat paisuneet
hiukseni jotka ovat kasvaneet
näe se kaikki ja sano että riitän kun mitään muuta ei minulla
ole tarjota
olen ihanteiden muokkaama olen odotusten vanki olen kaikkea liikaa
enkä koskaan tarpeeksi
pelkään liikaa mutta joskus
onpakkomyöntää
olen narkkari

Kaikuvat askeleet

En muista siitä ajasta paljoa
vain sen ettei kellolla ollut virkaa eikä ikuisuus ollut pitkä
jäljellä oli vain tyhjyys
millään ei ollut tarkoitusta ei merkitystä ja minua pelottaa
kun olen välinpitämätön
taas

Niiden hymyt on niin aitoja ja aina kun ne nauraa
välkkyvät hampaat savun keskellä
Ne ovat olemassa ja sillä on väliä mitä huomenna tapahtuu
katson niiden läpi ja hymyilen niin kuin aina teen
en kuule sanaakaan muttei sillä ole väliä kun laukussa on kahiseva purkki
ja päätän itse milloin en jaksa edes yrittää

En ehdi mukaan tähän eteen puskevaan junaan josta pitäisi olla kiitollinen
Haluaisin nojata oveen ja kurkkia postiluukusta
kuunella niitä askeleita koska tunnistan ne jotka kuuluvat sinulle
kerran kerrostalon ovi kävi yli 80 kertaa mutta yksikään
ei ollut minun

Haljennut seinä

Maistelen lupauksia ja sanoja ja ääntä joka oli niin vakuuttava
juoksen todella kovaa ja todella pitkään mutta silti
se syyllisyys löytää minut
se on joka puolella ja tarkkailee ja sen lempiruoka
on minun epäonnistuminen

En tiedä mihin olen menossa ja miten sinne pääsee joten
kaikki tiet johtavat kai sinne
en tiedä kuka siellä odottaa ja mistä hänet löytää joten
kukatahansa kai kelpaa
paitsi että se oli valhe

Tänään sattuu eikä se käsi ole paikallaan
vaikka tarvitsen sitä
peitossa on kohta joka tuoksuu hänelle enkä aio
kertoa siitä ettei se lähde
puristan sen ryppyiseksi ja odotan
niin kuin aina
Minä en taida olla mitään muuta kuin riippuvainen

Keltaiset haaveet

Haluaisin tuijottaa niihin silmiin mutta kun en
saa uskalla
Kuuntelin yötä ja oli niin kummallista kun ympärilleni kietoutui hiljaisuus
ilman sitä rumuutta jonka näen edessäni kunnes olen suorittanut sen mistä on tullut
pakko
ilman sitä rumuutta on rauha

Olen kuin rikokseen syyllistynyt kokelas enkä halua sanoa sitä
ääneen koska se voi tuhoutua
muuttua pieniksi neuloiksi joilla rumuuteni elää
olen kiitollinen ja onnellinen siitä että olet
se riittää vaikkei mikään koskaan olekaan tarpeeksi
kun minuutit juoksevat kilpaa ja mielialani laskee liukumäkeä
paitsi että tänään osaan kuvitella sen kaiken todeksi

Kaikki ne mahdollisuudet valinnat toiveet
jotka asetettiin pöydälle lehtien sekaan
leijuvat nyt asunnossani määränpäätä vailla haalistuen nurkkiin
leikin ajatuksilla ja olen joku muu jossain muualla
silti sinä näet ne mahdollisuudet minussa enkä ymmärrä enää

mutta onko sillä väliä jos en itse
usko
lehdet vaihtavat väriä vaikka en haluaisi eikä yksikään kyynel
ollut sen arvoinen

Lasinen käsi

Askeleeni oli kevyt ja uskoin
todella siihen kaikkeen
että tänään ja huomenna ja vielä sittenkin
kiipeän pyramidin selkää ja näen sen kaiken ääriviivoineen
kaiken joka kuuluu minulle

Kesä on jo antamassa periksi ja viimein sain kokea
sen mistä puhutaan ja mitä kaivataan
lämpö joka imeytyy luuytimiin asti ja saa ne kohdat haaleiksi
joita mustajää on hallinnut kuluneiden päivien saatossa
olin yksin ja olin yksi teistä

Joskus olen varma nähneeni kasvosi ja muistan
jopa sanat ja sen hymyn (sinun hymysi) joka sanoi niin paljon muuta
kuin korvat kuulivat tai
sitten halusin vain kuulla
satutin tänään itseäni mutta sitähän sinä
et halua kuulla
Valheet ovat joka puolella tauluina ja kukka-asetelmina
ne sulautuvat joukkoon mutta ovat liian kiiltäviä
liian sopivia

Joitakin asioita ei osaa odottaa mutta silti
ne ovatkin siinä
kiitos taivaanharmaa kun astuit hiekkaan