vihdoinkin aikaa vain olla ilman sitä oksettavan muovista naamaa jonka
kaikki tietävät muttei kukaan tunne
todella
enhän minäkään ja siksi syötän sille rauhoittavaa ja sanon sille että
näin on parempi rakas kunnes ne kädet ovatkin minun jotka silittävät ostettua hiusta
yöllä hän oli täällä muttei enää kun
ne paremmat ja oikeat ihmiset jotka ansaitsevat hattaroita ja halauksia
tarvitsevat häntä
ne kädet olivat aina minun
oliko hän edes täällä?
Lauseet ovat niin sekavia ja tarvitsen vähintään kaksinkerroin lisää
en halua maanantaita enkä odotuksia siitä että ehkä riitän
olen se säälittävä ja likainen ihmisen varjo jota kukaan ei todella halua
kontolleen ainoastaan silloin kun iloiset ihmiset ovat kylläitä
kolme vuotta on mennyt ja olen se toinen
kolme vuotta on mennyt eikä jäljellä ole muuta kuin paljaat jalat
risaisissa sukkahousuissa
ei hän ollut täällä eilen
otetaan sille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.