Taistelin vain päästäkseni takaisin kotiin takaisin tyhjyyteen takaisin
minuun jonne hukkasin ajatukseni
kädet painavat liikaa ja epäilen ettei korvissa sihisevää ääntä
todella tuolla massan keskellä ole edes olemassa
join liikaa ja nielin jokaisen valkoisen napin
josta heijastui helpotus ja katsoin kuinka ystäväni tuhoutui
sanoistani
Satutan ja arpeutan ja rikon kaikkia niitä joiden sanat sointuvat niin kauniisti mutta
kääntyvät minua vastaan lopuksi
lopussa ei ole olemassa muuta kuin pelko ja se yksinäisyys joka on jo polttanut
tuhkan hautaaman reiän rintaan eikä hiillosta ole enää jäljellä
eikä kukaan näe ennenkuin haluan ennenkuin makaan tässä
turtuneena ja kiljun mutta eihän täällä ole ketään
jos ei riitä edes jouluksi niin onko mahdollista odottaa uutta vuotta
Minulla on toiveita ja minulla oli suunnitelmia ja nyt minulla on
salaisuus jonka haluan kertoa
jonka haluan näyttää näe minun kasvoni jotka ovat edistyneet
rintani jotka ovat paisuneet
hiukseni jotka ovat kasvaneet
näe se kaikki ja sano että riitän kun mitään muuta ei minulla
ole tarjota
olen ihanteiden muokkaama olen odotusten vanki olen kaikkea liikaa
enkä koskaan tarpeeksi
pelkään liikaa mutta joskus
onpakkomyöntää
olen narkkari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.