vain sen ettei kellolla ollut virkaa eikä ikuisuus ollut pitkä
jäljellä oli vain tyhjyys
millään ei ollut tarkoitusta ei merkitystä ja minua pelottaa
kun olen välinpitämätön
taas
Niiden hymyt on niin aitoja ja aina kun ne nauraa
välkkyvät hampaat savun keskellä
Ne ovat olemassa ja sillä on väliä mitä huomenna tapahtuu
katson niiden läpi ja hymyilen niin kuin aina teen
en kuule sanaakaan muttei sillä ole väliä kun laukussa on kahiseva purkki
ja päätän itse milloin en jaksa edes yrittää
En ehdi mukaan tähän eteen puskevaan junaan josta pitäisi olla kiitollinen
Haluaisin nojata oveen ja kurkkia postiluukusta
kuunella niitä askeleita koska tunnistan ne jotka kuuluvat sinulle
kerran kerrostalon ovi kävi yli 80 kertaa mutta yksikään
ei ollut minun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.