Heräsin uudetsaan tänään ja on jo ilta
mikä helpotus kun sekuntteja ei ole montaa enää jäljellä sunnuntaista
kun hain purkin helpotusta vapauteen jossa unet ovat aina mustia eikä satu kunnes seuraavan kerran
olen taas herreillä (niin selkeän sekavana että pystyn rakentamaan virkkeitä jotka tosin eivät täytä
yhtäkään virkaa)
sanoja vain eri muodoissa kun haluan niin kovasti huutaa saatanan paha olo painu vittuun
eikö kukaan välitä että kuolen kaikuu sanani
asunnossa jonka ulkonäkö oli se tärkein ja kaikki taulut piti esittää Marilynia ja kaikki pinnat
olla tummaa tammea ja tuoksua tytölle
nyt kaiken sen hienouden ja täydellisyyden keskellä lojuu pölypallo
ja missio on taas kerran ryssitty päin helvettiä
Sitten huomenna pesen pyykit ja suljen silmäni kaikelle sille pahalle josta arkipäivät on tehty
varmasti pesen
töihin en mene viikkoon ja se naurattaa miten monta päivää taas saan laulaa lauluja joita hyräilet
ja odottaa loputtomuutta milloin sanot
olen juuri se
(kunhan nuo vanhat jäljet eivät ole verisiä menneisyydelle kun ei voi enää mitään nyt täytyy lopettaa)
terät on siistissä rivissä unipöydällä
leiki sinä perhettä niin minä leikin
vahanukkea jonka sisällä sykkivät verisuonet murhaajan edessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.