Kuuntelin yötä ja oli niin kummallista kun ympärilleni kietoutui hiljaisuus
ilman sitä rumuutta jonka näen edessäni kunnes olen suorittanut sen mistä on tullut
pakko
ilman sitä rumuutta on rauha
Olen kuin rikokseen syyllistynyt kokelas enkä halua sanoa sitä
ääneen koska se voi tuhoutua
muuttua pieniksi neuloiksi joilla rumuuteni elää
olen kiitollinen ja onnellinen siitä että olet
se riittää vaikkei mikään koskaan olekaan tarpeeksi
kun minuutit juoksevat kilpaa ja mielialani laskee liukumäkeä
paitsi että tänään osaan kuvitella sen kaiken todeksi
Kaikki ne mahdollisuudet valinnat toiveet
jotka asetettiin pöydälle lehtien sekaan
leijuvat nyt asunnossani määränpäätä vailla haalistuen nurkkiin
leikin ajatuksilla ja olen joku muu jossain muualla
silti sinä näet ne mahdollisuudet minussa enkä ymmärrä enää
mutta onko sillä väliä jos en itse
usko
lehdet vaihtavat väriä vaikka en haluaisi eikä yksikään kyynel
ollut sen arvoinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.