Ne syvimmät jäljet

Isä
minua loukkaa se kuinka lakaisit kaikki ongelmani
jopa mielisairaalan seinien sisällä
maton alle kuin ne eivät painaisi enempää kuin leivänmuruset
positiivisia ajatuksia sinä sanoit ja katsoit kuinka minä
tärisin itkun tukkiessa hengitykseni

Äiti
on niin vaikea ymmärtää miten saatoit suuttua
taasko sulla on paha olla
luuletko etten minä ollut turhautunut luuletko ettei minuun
sattunut
sattui ja sattuu
olisinhan minäkin lakannut raatelemasta itseäni jos olisin
löytänyt syyn ja voiman

Veli
rakas veli
ei sinun olisi tarvinut nojata muihin ja vuotaa kuiviin valtameret silmiesi takaa
kun minä olisin hymyillyt oikeaa hymyäni jos olisit uskaltanut olla siinä
ei olisi tarvinut mitään muuta kuin vain olla
sinä minulle
minun vuokseni

Rakkaus on sokea ja perhe on liimattu yhteen sokeaksi mykäksi ja kuuroksi
kaikelta siltä mikä voisi satuttaa koska kukaan perheessä ei toivo pahaa
toisilleen
on vaikea ymmärtää enkä taida täysin pystyä mutta
tiedän ja sillä on väliä
tiedän että välitätte


Ja hän
on satuttanut niin syvästi että vuodan vieläkin vihaa ja katkeruutta mutta
tunnen häntä kohtaan niin suunnattomasti
paljon muutakin
Annan sinulle vielä yhden mahdollisuuden
ole kiltti ja ole sen arvoinen ole kiltti ja kohtele minua
hyvin kun jäljet ihollani haalistuvat

Nyt päättyy yksi vuosi elämästäni jota en tule kaipaamaan
annan minulle mahdollisuuden ja vielä toisen ja kolmannenkin jos täytyy
mutten anna sitä anteeksi jos riistän vapauteni
taas
kun vuosi vaihtuu juon shampanjaa ja katson tulevaisuutta silmiin
kirjaimellisesti
katson hänen silmiinsä
vihdoin

Seuraava vuosi ei voi olla paskempi
 

Jäätynyt tuulilasi

Hyräilin eilen Lucian laulua jota niin vihasin pienenä vaaleanpunaisena balleriinana kun en koskaan
saanut olla hän kun muut saivat äänestää ja aina kruunua kantoi pitkähiuksinen rääväsuu
Tyllihame ei istunut minun päälläni vaikka ne muut olivat
niin kauniita eikä minun hiukseni pysyneet nutturana vaikka hiusverkkoja oli kolme
En koskaan tullut ajatelleeksi etteivät ne muut ehkä nähneet minua niin
viallisena ja vääränä
peili ehkä valehteli ainoastaan minulle ja olen niin helpottunut että olen tässä nyt
ovi on ehkä vielä raollaan muttei sen läpi mahdu ne karheat kädet jotka kuristivat vaikka
rukoilin
ei enää

En tuntenut häntä mutta se että hän on nyt poissa ja haudattu saa minut vieläkin itkemään
Lucia oli marttyyri ja kuoli uskonsa vuoksi minkä vuoksi
sinä kuolit?
Niin vähän aikaa sitten minäkin olin valmis tai ainakin halusin olla
ehkä olen vain pelkuri ja sinä olit rohkea kun uskoit viimeiseen tuntiin asti
haluaisin tietää mikä oli viimeinen ajatuksesi
olitko vihdoin tarpeeksi laiha vai vieläkin pettynyt?
Muistan sinut älykkäänä ja totisena
Sinun perheellesi tämä joulu todella on musta

Pelottaa tehdä päätös tulevasta vaikka olenhan jo tehnyt sen tärkeimmän
päätöksen jatkaa
sen kipeimmän ja sairaimman ja se kuoppa on nyt täytettävä ei enää hiljaisia vastauksia
Pidän siitä tunteesta kun näen äidin kasvot ihmisjoukon keskellä ja siitä että näette minut
sanojeni muodossa jokaisessa tekstissä
Jokaisen katseen kautta taidan olla aidompi todellisempi

Hyvää joulua

..ja kiitos..

Aseita ja ruusuja

Sinun kasvosi eivät enää satuta minua niiden piirteiden
tarkesteleminen on jännittävää mutta se kiljuva viilto sydänkamarissa on
hiljentynyt
Kuusi viikkoa nyt
En osaa kuvailla tai kirjoittaa tai pukea sanoihin miltä se tuntuu
mutta ehkä se on ilo joka antaa minun hengittää vaikka keuhkojen päälle rakennetut
itsevarmuuden sijaiset kirkistävät paidan pinkeäksi
Puoli vuotta sitten en olisi uskonut enkä edes uskaltanut toivoa
että joulupöydässä ei tänä vuonna istu itkuinen tyttö surullinen irvistys
kuvaamassa naurua nukahtelemassa punaviinilasi kädessä puhuen
sekavia sanoja syömättä yhtään mitään
Taidan olla kunnossa
taidan vihdoin olla yksin
suojassa demoneilta

Kirkkokadun salaisuudet

Joulu ei ole kaukana ja jokaiselle päivälle on suunnitelma
yksilöllinen käsikirjoitus ettei vain
missään nimessä
olisi aikaa ajatella
paitsi niinä yön yksinäisinä tunteina kun niille on suunnitelma mutta
aivot eivät suostu sammumaan eivät suostu
katkaisemaan ajatuksien kilpajuoksua kuilusta alas
pyörin kunnes autot aloittavat kokopäiväisen matkansa Mannerheimintietä
ja takaraivossani on pään kokoinen takku

Suomen toisiksi vanhin kaupunki kylpee tänään kalpeassa auringonvalossa joka
heijastaa juuri sopivasti varjoja joiden turvassa haluan itkeä
olla se heikko vaikka en enää olekaan ollut hän moneen viikkoon kuukauteen
mukulakivikaduilla kenkäni kopisevat ja pumpulipalloni on riemuissaan
minuakin naurattaa sen hassut eleet ja päätän olla iloinen
kyllä se pelasti minut kun en jäänyt sänkyyn kuin
kahtena päivänä ja olen hoitanut sitä ja halannut ja hukuttanut suukkoihin ja vannonut etten
koskaan jätä sitä

sanat jotka halusin kuulla siltä nimettömältä jonka kasvot näen valehtelematta JOKA yö
ei hetkeäkään rauhaa se riivaa verkkokalvoni utuisiksi ja välillä vaikka en haluaisi myöntää
haluaisin pitää sen kädestä kiinni ja sanoa sillekin etten koskaan lähde
minä lupaan

Tarvitsen lasikuulan ennustajan äänekkään naurun ja uuden riippuvuuden

En uskalla
uskoa
antaa mennä
ajatuksen ja ajan ja jalkojen
tuijotan vain
sanomatta mitään
mitä minä haluan?

Se sanoi että vaikkei se ole tässä nyt se on silti
olemassa vain minua  varten
aina
mutta on niin vaikea tuudittautua siihen ajatukseen siihen
tunteeseen jonka piti lämmittää läpi näiden pimeiden tuntien
Kaikki valot palavat ja tv huutaa mutta täällä on vain
hiljaista

Jätin niin paljon taakseni eikä nyt missään nimessä saa kääntyä katsomaan
mikä selän takana tuijottaa
ei yhtäkään hairahdusta ja jokainen surullinen laulu muistuttaa minua siitä pahasta
mikä oli ainoa lohtuni nyt sen paikan on vienyt
hiljaisuus
haluaisin lyödä jotain vastaantulijaa
ihan ketä tahansa nyt
kun en saa satuttaa itseäni

ei siinä ole mitään järkeä
ota koira kainaloon ja muuta tänne se sanoi
mitä minun pitäisi tehdä
mitä minä haluan?

Sateelta suojassa

Päivät sulautuvat yhteen kuin alkua ei olisi ennen loppua
kun pimeys alkaa jo ennen kuin olen edes hereillä
päivät ovat täytetty sisällöllä joka on niin tarkkaan suunniteltu etten
aina muista mitä ympärilläni on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin
kaikki muuttuu ja silti olen samanlainen

En ole täysin varma sattuuko vai eikö satu ollenkaan tai vain vähän
Se mihin luotin niin paljon kuin uskalsin on nyt poissa
kaiken sen pelon ja epävarmuuden ja epäilyksen varjossa en huomannut että tiimalasin hiekka valui
hukkaan
pohjaa kun kukaan ei sille koskaan rakentanut
jalkani ehkä ovat maassa mutta kuvittelen kaiken erilaiseksi
sanoit että valehtelen itselleni minkä kerkeän
ehkä valheeni ovat oikeutettuja kun jaksan huomiseenkin

Jälleennäkeminen ei ollut iloinen tai kaunis niin kuin niissä elokuvissa joissa kirkkain tähti
on kaunis aamullakin
Sen silmistä olisi syöksynyt tulta ja kipinöitä jos tämä olisi sarjakuva eikä se tarkoin valittu ulkokuori
peittänyt sitä huolta ja pelkoa jonka minäkin tunnen syvällä keuhkojeni alla
Luopuminen on aina vaikeaa
onneksi saan olla se luovutettu se joka on avuton toisen tekemän päätöksen edessä

Joulussa on vaikeinta se kun yksinäisyydestä tehdään myrkyllinen sana