kun pimeys alkaa jo ennen kuin olen edes hereillä
päivät ovat täytetty sisällöllä joka on niin tarkkaan suunniteltu etten
aina muista mitä ympärilläni on tapahtunut ja tapahtuu vieläkin
kaikki muuttuu ja silti olen samanlainen
En ole täysin varma sattuuko vai eikö satu ollenkaan tai vain vähän
Se mihin luotin niin paljon kuin uskalsin on nyt poissa
kaiken sen pelon ja epävarmuuden ja epäilyksen varjossa en huomannut että tiimalasin hiekka valui
hukkaan
pohjaa kun kukaan ei sille koskaan rakentanut
jalkani ehkä ovat maassa mutta kuvittelen kaiken erilaiseksi
sanoit että valehtelen itselleni minkä kerkeän
ehkä valheeni ovat oikeutettuja kun jaksan huomiseenkin
Jälleennäkeminen ei ollut iloinen tai kaunis niin kuin niissä elokuvissa joissa kirkkain tähti
on kaunis aamullakin
Sen silmistä olisi syöksynyt tulta ja kipinöitä jos tämä olisi sarjakuva eikä se tarkoin valittu ulkokuori
peittänyt sitä huolta ja pelkoa jonka minäkin tunnen syvällä keuhkojeni alla
Luopuminen on aina vaikeaa
onneksi saan olla se luovutettu se joka on avuton toisen tekemän päätöksen edessä
Joulussa on vaikeinta se kun yksinäisyydestä tehdään myrkyllinen sana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.