tarkesteleminen on jännittävää mutta se kiljuva viilto sydänkamarissa on
hiljentynyt
Kuusi viikkoa nyt
En osaa kuvailla tai kirjoittaa tai pukea sanoihin miltä se tuntuu
mutta ehkä se on ilo joka antaa minun hengittää vaikka keuhkojen päälle rakennetut
itsevarmuuden sijaiset kirkistävät paidan pinkeäksi
Puoli vuotta sitten en olisi uskonut enkä edes uskaltanut toivoa
että joulupöydässä ei tänä vuonna istu itkuinen tyttö surullinen irvistys
kuvaamassa naurua nukahtelemassa punaviinilasi kädessä puhuen
sekavia sanoja syömättä yhtään mitään
Taidan olla kunnossa
taidan vihdoin olla yksin
suojassa demoneilta
let's hope so <3
VastaaPoista