Helpointa on ajelehtia pois

kaikesta siitä, mitä rakensin
mitä minulle rakennettiin
mitä minä sain ja mitä minä
annoin
sanat satuttavat, mutta se oikea tuska se oikein repivä vääryys nöyryytys kipu
asuu siinä hetkessä kun ei enää välitä
kun seisot paikallasi, koska ei ole mitään mihin paeta mitään mihin nojata
seisot siinä ilman seiniä ympärilläsi eikä enää ole mitään sanottavaa
ei yhtäkään sanaa joka lieventäisi tai ottaisi pois sen pahan joka on tullut jäädäkseen
Milloin on oikea aika antaa periksi?
kun sinä käännät katseesi ja sekin on valhe, etteikö pessimistikin pettyisi
hän elää pettymyksessä eikä jaksa edes yrittää
minä haluan vielä yrittää ja askeleeni vain pysähtyy vaikka niin haluan
yrittää

minulla oli musta mekko ylläni ja olin varma, että se ilta olisi se jolloin
ovet avautuvat ja kaikki pinnat kiiltävät ja kun otin mekon yltäni ei siinä näkynyt merkkejä
epäonnistuneesta illasta vaikka niitä oli
merkkejä ja sanoja ja tahroja ja ryppyjä
mutta se on onneksi musta
mekkoni
verhoutuneena siihen luulin olevani koskematon koska siinä mekossa voisi vaikka mennä naimisiin
tai toisen häihin
tai juhliin
tai vaikka kauppaan
tai kuolla
se mekko on jokaiseen tilanteeseen sopiva
Paitsi perjantaina se oli hyvin epäsoveltuva
seisoin baaritiskin luona ja hän huusi, ettei halua katsoa tällaista
musta mekko ei ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan onneksi
pidin sentään takin ylläni
punainen takki
sen voi häpäistä niin kuin minutkin
lähdin ajoissa pois, mutta en heti
maistelin häpeää tunnin verran ja sitten lähdin
poissa muista poissa mekosta, nielin lääkkeen ja nukuin koko yön ja aamun
Aion silittää mustan mekon se ansaitsee toisen mahdollisuuden vaikka helpointa olisikin vain antaa olla
minun ongelmani kai on juuri se
etten anna olla
minkään tai kenenkään
aina vaikeinta tietä pitkin aina
samaan paikkaan

Huono suhtautuminen

Aika kuluu hiekan pienen pienet jyvät valuvat äänettömästi ja meidän tehtävämme on tehdä siitä kaikesta
paras mahdollinen elämä
talon seinissä nukkuu hiljaisuus jota en halua suututtaa nyt kaikki on niin rauhallista etten uskalla
kuin hiipiä ja olen ollut iloisempi kuin pitkään aikaan niin iloinen että sen kirjoittaminen pelottaa jos kaikki taas loppuu
Chardonnay ja shiraz ilta saa jatkoa aina uudelleen ja uudelleen ja välillä mietin miksi jaksan edes yrittää hakkaan päätä seinään pikemminkin
kuinka vaikeaa voi olla uusioperheen rakentaminen kun meillä täällä hiljaisten seinien sisällä on kaikki hyvin ja tapetit on tehty rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta ja ulkopuolella asuva turpa on rumempi ja ällöttävämpi kuin koskaan
en edes tiedä onko tämä hänen syytään vai kenties niiden muiden, joiden sisäpiiriin on tarkka seula johon voit kuulua kunhan et ole minä tiedän vain
häistä ja illallisista joihin en saa kutsua
ja olen niin paljon vahvempi ja selkärankani on niin paljon pidempi ja silti ripseni taittuivat eilen suolaisten vesivanojen toimesta jotka valuivat noroina pitkin hiuksiani ja nenääni ja suupielistä kurkkuuni saaden minut yskimään peilikaapin takaa löytyisi se tuttu turva
mutta olen muuttunut nainen olen tässä ja nyt eikä turruttaminen muuta mitään
tai ketään herään vain myöhemmin ja kaikki on juuri
näin

Minun äidilläni on suru jonka haluaisin ottaa pois jos voisin kantaisin myös hänen surunsa kun minulla
kuitenkin on suurempi surureppu josta kai puuttuu pohja ja sinne voisin laittaa myös läheisteni surut ja kantaa niitä olallani se tekisikin minut iloisemmaksi kun tietäisin ettei heillä ole
hätää
olosuhteiden uhri ei kannata olla mutta minä olenkin oppinut näkemään hyvää myös niissä olosuhteissa ja tiedän ettei sitä voi opettaa kenellekään vaan se on itse opittava kunpa äitini voisi olla
onnellinen ja vapaa taakoista
Veljelleni tulee uusi eläinvauva ja se pieni kissanpentu on niin suloinen että unohdin äidin taakan ja sen että minä en ole tervetullut illalliselle ja itkin vain siitä yksinkertaisesta syystä että sen pienen eläinvauvan silmissä ei ollut mitään muuta kuin turvaa ja hellyyttä ja se halusi vain kiivetä ylös kiharoitani pitkin ja leikkiä varpaillani eikä se vaikuttanut edes olevan tietoinen siitä että sen äiti on poissa ja sen elämä alkoi kauppakeskuksessa josta se vietiin kissataloon yhdessä sisarustensa kanssa

ehkä sillä pienellä kissalla ei ole hätää juuri sen takia, ettei se ollut missään vaiheessa
yksin

Kunnes en saa henkeä

En usko
tätä ei tapahdu
huone pyörii silmieni edessä ja eihän se ole edes huone
minut heitettiin tukasta repien pakottaen potkien karjuen ulos
paita liimautui ihooni ulkona taisi sataa paljon
enempää en muista
kunnes olen jostakin syystä taas sisällä makaan lattialla
se olen minä se on minun vikani minä
vatsassani polttaa tuttu kipinä eikä se edes polta enää nykyään se raatelee enkä usko
että tätäkään tapahtuu
suukko niskaani hän on aivan lähellä ja kaikki on unohdettu -vai mitä?

Ensimmäinen kerta oli juhannuksena ja olimme sekaisin vihasta ja tuskasta ja kateudesta ja mustasukkaisuudesta ja viinasta
ja annoin anteeksi sillä enhän ole sen enempää ansainnut nylje minut
elävältä olisin ehkä vihdoin hiljaa
toinen kerta
kekskellä päivää kaksi viikkoa myöhemmin en lamaantunut etkä enää yllättänyt minua kunnes sain yhden potkun sinua kohti et vittu enää ikinä tee sitä
ja sinä väänsit jalkani sivuun minä teen juuri mitä haluan
sinä kuristat minua ja minä olen turta minä olen vailla halua päämäärää minä en ole mitään
ole kiltti ja päätä päiväni tee kaulaani violetit väreet näe silmieni sammuvan
ole kiltti ja jää luokseni

En löydä pimeällä kotiin en osaa avata ovea
olen askeleen päässä tuhoutumisesta olen vain hetken päässä totudeesta
me emme enää parane kun kellastumme tulehduksen tavoin eri puolille
paperia eri puolille kaupunkia
olet tuhansien kilometrien päässä enkä enää halua mutta minun
on niin ikävä sinua
minuun koskee ilman sinua ja kanssasi kuolen vähän kerrallaan

ensi kertaan rakkaani

Ennen kuin tuhouduin

Tärisen
ehkä huone on liian kylmä tai veri suonissani ei enää virtaa tai kuolin jo muutama hetki sitten
silti rinnassani jyskyttävä paine purkautuu ei huudoksi ei kyyneleiksi
tärisen ja sisälläni velloo niin monta tunnetta ettei tässä ole enää järkeä viha pettymys suru
viha on puuduttavin
inho se vaikein mitä sille pitää
tehdä
en ole varma olenko ja tunnenko ja tahdonko kohdistaa nämä minuun vai ovatko ne
hänelle

miksi se on niin julmasti suunniteltu että se joka antaa kaikista eniten ja joka
omistaa ne kauneimmat piirteet voi saada aikaan niin rumaa ja julmaa silppua
jokainen suoleni jauhettu en enää halua yrittää juosta katossa ei sinne pääse se on
mahdotonta jokainen ääriviivani kaatuu vaikka mielessäni seison vielä ylväästi pystyssä
en tiedä enää missä on kaakko ja mihin aarre kaivettiin taisin maatua niiden luurankojen ja salaisuuksien alle mädäntyen jokaisen valheen myötä vielä vähän enemmän onko ihme ettei se KOSKAAN
ole sanonut
olet kaunis
se olin minä joka vitun kerta ja onko sillä mitään väliä näen huulteni liikkuvan ja on
sillä väliä haluan kuulla ne sanat ja olla
tarpeeksi

miksi et koskaan sano minua kauniiksi? minut on leikelty vastaamaan ihannetta joka on jokaiseen mukiin menevä neulat ovat lävistäneet ihoani kohottaen kohtia siloittaen muita ja hiuksissani on enemmän liimaa kuin karvoja mitä sinä vielä haluat minusta kun mikään ei riitä
enää ei ole turvaa mihin juosta mitä silloin piti huutaa      ...poikki?

Matka jatkuu

Yö on yleensä se aika joka ei halua minun
unohtavan mitä se kaikki oli ja miltä se tuntui ja haisi
pieniä palasia menneestä tai kokonaisia kertomuksia painajaisten muodossa aina kun
lupaan että jätän sen kaiken taakse löydän itseni pienenä myttynä peiton alta eikä
selkää lämmittävät auringon säteet edes rauhoita tai poista sitä pahaa makua
makaan kahleissa ja silti on selviydyttävä ja oltava kuin ei pelottaisi
ollenkaan oltava kuin kuka tahansa muu

Luen vieläkin niitä tarinoita ja keskityn vieläkin niihin kohtaloihin jotka puhuttelevat minua
samaistuen kaikkeen siihen joka ei ole kaunista olen silti edes
vähän erilainen ja elämäni on uusi luku
vaihdan hiusväriä kun se tuttu levottomuus istuu vierelläni ja huutaa korvaan vaihda
väliä ei ole mitä vaihtaa kunhan tekee jonkun muutoksen vaikka oikeasti en
halua
mustatukkainen tyttö saa nyt jäädä niihin kirjoituksiin niille riveille muistutukseksi mutta
ei enää haltijaksi täten nostan kruunun kutreiltasi ja saat väistyä on aika
en ole ihan varma miksi mutta nyt on sen aika vaihtoehdot ovat
olemattomia enkä halua tehdä muita muutoksia pelottaa kirjoittaa jos se vaikka otetaan minulta pois
nyt mutta kaikki on   hyvin

Haluan antaa anteeksi sille etovalle irvistykselle - elit omaa elämääsi ja minä satutin myös sinua
kaikilla mittapuilla olemme tasoissa enkä halua tuhlata pientä energiavarastoani sinuun
en pidä sinusta mutta sinä olet ja tulet olemaan osa sitä elämää jonka valitsin en ole varma onnistuuko
tämä koskaan -sinä ja minä - haluaisin poistaa sinut kartalta mutta olet kuin loinen ja ole sitten
ehkä joskus en vain enää välitä
ja ennen kaikkea haluaisin antaa anteeksi mustatukkaiselle tytölle - se on ohi nyt ja hävisit
minulle
pelkosi ja vihasi ja epävarmuutesi ja katkeruutesi ovat hukuttaneet minut ja uskoni emme
ole enää yhtä lähtölaskentasi on alkanut voit raivota ja anella vuorotellen unissa muuta sijaa elämässäni
sinulla ei enää ole
hyvästi