Rakastut Pariisiin

Olet mukanani
kaikkialla
tänään pariisissa huomenna ruotsissa
välillä olen varma että näen sinut väkijoukon keskellä ja kuulen naurusi
kukaan muu ei naura niin
vain sinä
kannan sinua kuin lasta muistoa arpea
olet sisälläni ja vierelläni vaikka siitä on kuukausia kun näin kasvosi ja tunsin tuoksusi
sain juhannuksena vaahtokarkkeja ne olivat sinulta
kolme päivää myöhemmin kirjoitit ettei meistä enää tulee meitä
miksi
teet
näin
miksi
minä
miksi
me

anna jo olla ole niin kiltti rukoilin
ennen kuin suljin silmäni silti aamu
koitti tänäänkin
ja silti sinä asut minussa
vieläkin

toivon että kesä muuttuu toivon että minä en jää
tähän
tänne
toivon että sinä löydät pian onnen sillä kun sinuun sattuu minä
itken
niin se vain on kun asuu
toisessa
niin me vain olemme

Kuva joka lepää selässäni

Aika on kuin luku tai pelkkä numero sillä mitään
muuta merkitystä sillä ei voi olla kun minun sydämeni yhä on
halki
joinain päivinä hymyilen leveästi ja töissä tuntematon kutsui minua lumoavaksi
käyttääkö kukaan sitä sanaa? vai oliko se kaikki jostakin elokuvasta
kohtauksia joita ei tapahdu minulle ja silti seison
niiden keskellä ymmärtämättä, että heijastus tosiaan olen minä
tuntematon nainen syömässä vuohenjuustoa jonkun miehen kanssa se olinkin
minä
koko sen ajan toivoin että olisin jo kotona, pienessä vanilijan tuoksuisessa huoneessani
verhot ovat aina suljettu
ja koko sen ajan mietin häntä
Miksi et vain mene pois?
Miksi en saa kulkea rauhassa?
Miksi varjosi lepää ylläni enkä taaskaan saa unta
on kuin ihossani eläisi joku muu joku muu päättää ja minä seuraan
kesä on täynnä lupauksia ja olen niin väsynyt
sateinen päivä on lohtu enkä osaa olla kotona
kun en tiedä missä se on mikä sisäelin ikinä lepää keskellä kehoani repeää pian kun jokin vetää minua takaisin tuttuun ja toinen ruskean joen ääreen
Haaveilen lähteväni kauas pois ja olevani joku muu, kuka
tahansa kelpaa
jos ei tunnu tältä
Nielin jo lääkkeen ja katson riutuneiden ihmisten kuvia ne ovat kuin heroiini
joku on satuttanut itseään joten minun ei tarvitse satuttaa enempää
Mutta olisiko mikään erilailla vaikka olisin siellä kaukana
poissa?
Haaveilen hevosista ja laitumista ja laukasta ja hattarasta naurusta joka ei lopu ja valkeista öistä jotka karkoittavat uneliaisuuden
en ole siellä
minä olen jossakin, mistä ei ole oikotietä pois sen läpi on vain
elettävä joka päivä
eikä kuusi kuukautta merkitse mitään

Siitä on jo vuosia kun revin itseni haavoille mutta merkit eivät lähde pois
ne ovat voimistuneet
ne tietävät että tämä on niiden aika veri rikkinäisissä suonissa kuuluu rikkinäiselle
tytölle ja olen melko varma että ne nauravat minulle paisuessaan
ne haluavat muistaa vaikka minä en
minä en

Pieni viilto

Välillä en pysty hengittämään
en pysty katsomaan kuinka elämä ottaa uuden muodon uusi päivä uusi auringonnousu uusi herääminen uusi kevät uusi minä
en halua sitä enkä todellakaan halua eteenpäin
en halua minnekään missä hän ei ole
en halua kenenkään toisen luo en mihinkään toiseen paikkaan kuin sen korkean mäen ylle
missä kaikki ne kamaluudet tapahtuivat
kuuden vuoden ajan
siellä asui rakkaus siellä asui viha katkeruus kateus vaikeneminen suru ahdistus lyönnit huudot kuolema
siellä minä rakastin sinua niin paljon kuin rikkinäinen otus pystyy ja ehkä se
rakkaus on ontto ja hauras
mutta minä tiedän paremmin kuin kukaan muu, koska tämä on minun lasikelloni
se oli kaikki totta joka päivä joka vuosi joka viikko halusin olla sinun ja nyt olen täällä
onko kukaan koskaan vapaaehtoisesti muuttanut tänne ruskean joen viereen?
ei se ole sen ruskeampi kai kuin kotikaupunkinikaan mutta minulle tämä on ruma tämä on väärin ja minä olen täysin väärässä paikassa
minä olen eksynyt enkä löydä kättä mihin tarttua
omani lepää vierelläni punaiset kynnet ja viisi sormusta siihen ei voi tarttua se takertuu ja puristaa
se on väärä käsi haluan
sinun kätesi haluan
vain ettei enää satu

Eronnut nainen

Niin kaikki kirjoitukseni kaikki sisältöni kaikki se minkä
tiedän
kertoo hänestä ja minusta meistä
mitä jää jäljelle kun kursivoitu sana otetaan pois sinä ja minä
erikseen
olen eronnut olemme eronneet olemme yksikköjä ja kyyneleeni eivät kuivu
sydämeni ei vain ole särkynyt se on poissa otettu pois poistettu ja musta aukko nielee
kaiken
tänään sytytin kynttilät
minulle
surekaamme yhdessä tätä murheellista tietä jonka varressa sydämeni lepää jonka umpikujaan haluni yrittää eksyi jonka uumenista löysin aina uuden syyn nousta ylös jonka loppumetreille meidät haudattiin
tie on nyt suljettu eikä vain eristetty nauhoilla ja puomeilla se on poistettu kartalta kaivettu umpeen ja mitäkö jäljelle jää?
jonkun avunhuudot kuuden jalan syvyydestä

Tämä talvi ei vain ole musta tämä talvi on
kaikkea sitä mitä pimeydessä ei näe kaikki ne petetyt lupaukset ja odotukset murheet suru viha inho ja se pahin
rakkaus
tämä talvi peittää pimeydellään kaiken ja olen helpottunut kun Vantaanjoen vierustaa kulkevat lenkkeilijät eivät erota kyyneliäni jotka vaan eivät kuivu
soitin tänään hänelle vaikka en saisi vain sanoakseni että annan anteeksi ne valheet ja vääryydet ja ne kaksi tapaturmaa
annan anteeksi ja päästän irti
vaikeinta ei ole muuttaa tai pakata tavaroita tai saada postia missä lukee vanha osoite meidän osoite
vaikeinta on päästää irti ja antaa olla
välillä mietin ylittäessäni ruskean joen miltä tuntuisi maata siellä kasvot pohjamudassa keuhkot täynnä vettä
mitä sen jälkeen odottaisi uusi alku vai sama tragedia yhä uudelleen ja uudelleen
minulla on kaunis pieni koti ja täällä tuoksuu vanilija täällä on turva
yksi kierros ja kuusi vuotta riittää minulle
kiitos
valitsen vastapestyt lakanat ja olen selkeästi muuttunut eronnut nainen

Helpointa on ajelehtia pois

kaikesta siitä, mitä rakensin
mitä minulle rakennettiin
mitä minä sain ja mitä minä
annoin
sanat satuttavat, mutta se oikea tuska se oikein repivä vääryys nöyryytys kipu
asuu siinä hetkessä kun ei enää välitä
kun seisot paikallasi, koska ei ole mitään mihin paeta mitään mihin nojata
seisot siinä ilman seiniä ympärilläsi eikä enää ole mitään sanottavaa
ei yhtäkään sanaa joka lieventäisi tai ottaisi pois sen pahan joka on tullut jäädäkseen
Milloin on oikea aika antaa periksi?
kun sinä käännät katseesi ja sekin on valhe, etteikö pessimistikin pettyisi
hän elää pettymyksessä eikä jaksa edes yrittää
minä haluan vielä yrittää ja askeleeni vain pysähtyy vaikka niin haluan
yrittää

minulla oli musta mekko ylläni ja olin varma, että se ilta olisi se jolloin
ovet avautuvat ja kaikki pinnat kiiltävät ja kun otin mekon yltäni ei siinä näkynyt merkkejä
epäonnistuneesta illasta vaikka niitä oli
merkkejä ja sanoja ja tahroja ja ryppyjä
mutta se on onneksi musta
mekkoni
verhoutuneena siihen luulin olevani koskematon koska siinä mekossa voisi vaikka mennä naimisiin
tai toisen häihin
tai juhliin
tai vaikka kauppaan
tai kuolla
se mekko on jokaiseen tilanteeseen sopiva
Paitsi perjantaina se oli hyvin epäsoveltuva
seisoin baaritiskin luona ja hän huusi, ettei halua katsoa tällaista
musta mekko ei ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan onneksi
pidin sentään takin ylläni
punainen takki
sen voi häpäistä niin kuin minutkin
lähdin ajoissa pois, mutta en heti
maistelin häpeää tunnin verran ja sitten lähdin
poissa muista poissa mekosta, nielin lääkkeen ja nukuin koko yön ja aamun
Aion silittää mustan mekon se ansaitsee toisen mahdollisuuden vaikka helpointa olisikin vain antaa olla
minun ongelmani kai on juuri se
etten anna olla
minkään tai kenenkään
aina vaikeinta tietä pitkin aina
samaan paikkaan

Huono suhtautuminen

Aika kuluu hiekan pienen pienet jyvät valuvat äänettömästi ja meidän tehtävämme on tehdä siitä kaikesta
paras mahdollinen elämä
talon seinissä nukkuu hiljaisuus jota en halua suututtaa nyt kaikki on niin rauhallista etten uskalla
kuin hiipiä ja olen ollut iloisempi kuin pitkään aikaan niin iloinen että sen kirjoittaminen pelottaa jos kaikki taas loppuu
Chardonnay ja shiraz ilta saa jatkoa aina uudelleen ja uudelleen ja välillä mietin miksi jaksan edes yrittää hakkaan päätä seinään pikemminkin
kuinka vaikeaa voi olla uusioperheen rakentaminen kun meillä täällä hiljaisten seinien sisällä on kaikki hyvin ja tapetit on tehty rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta ja ulkopuolella asuva turpa on rumempi ja ällöttävämpi kuin koskaan
en edes tiedä onko tämä hänen syytään vai kenties niiden muiden, joiden sisäpiiriin on tarkka seula johon voit kuulua kunhan et ole minä tiedän vain
häistä ja illallisista joihin en saa kutsua
ja olen niin paljon vahvempi ja selkärankani on niin paljon pidempi ja silti ripseni taittuivat eilen suolaisten vesivanojen toimesta jotka valuivat noroina pitkin hiuksiani ja nenääni ja suupielistä kurkkuuni saaden minut yskimään peilikaapin takaa löytyisi se tuttu turva
mutta olen muuttunut nainen olen tässä ja nyt eikä turruttaminen muuta mitään
tai ketään herään vain myöhemmin ja kaikki on juuri
näin

Minun äidilläni on suru jonka haluaisin ottaa pois jos voisin kantaisin myös hänen surunsa kun minulla
kuitenkin on suurempi surureppu josta kai puuttuu pohja ja sinne voisin laittaa myös läheisteni surut ja kantaa niitä olallani se tekisikin minut iloisemmaksi kun tietäisin ettei heillä ole
hätää
olosuhteiden uhri ei kannata olla mutta minä olenkin oppinut näkemään hyvää myös niissä olosuhteissa ja tiedän ettei sitä voi opettaa kenellekään vaan se on itse opittava kunpa äitini voisi olla
onnellinen ja vapaa taakoista
Veljelleni tulee uusi eläinvauva ja se pieni kissanpentu on niin suloinen että unohdin äidin taakan ja sen että minä en ole tervetullut illalliselle ja itkin vain siitä yksinkertaisesta syystä että sen pienen eläinvauvan silmissä ei ollut mitään muuta kuin turvaa ja hellyyttä ja se halusi vain kiivetä ylös kiharoitani pitkin ja leikkiä varpaillani eikä se vaikuttanut edes olevan tietoinen siitä että sen äiti on poissa ja sen elämä alkoi kauppakeskuksessa josta se vietiin kissataloon yhdessä sisarustensa kanssa

ehkä sillä pienellä kissalla ei ole hätää juuri sen takia, ettei se ollut missään vaiheessa
yksin

Kunnes en saa henkeä

En usko
tätä ei tapahdu
huone pyörii silmieni edessä ja eihän se ole edes huone
minut heitettiin tukasta repien pakottaen potkien karjuen ulos
paita liimautui ihooni ulkona taisi sataa paljon
enempää en muista
kunnes olen jostakin syystä taas sisällä makaan lattialla
se olen minä se on minun vikani minä
vatsassani polttaa tuttu kipinä eikä se edes polta enää nykyään se raatelee enkä usko
että tätäkään tapahtuu
suukko niskaani hän on aivan lähellä ja kaikki on unohdettu -vai mitä?

Ensimmäinen kerta oli juhannuksena ja olimme sekaisin vihasta ja tuskasta ja kateudesta ja mustasukkaisuudesta ja viinasta
ja annoin anteeksi sillä enhän ole sen enempää ansainnut nylje minut
elävältä olisin ehkä vihdoin hiljaa
toinen kerta
kekskellä päivää kaksi viikkoa myöhemmin en lamaantunut etkä enää yllättänyt minua kunnes sain yhden potkun sinua kohti et vittu enää ikinä tee sitä
ja sinä väänsit jalkani sivuun minä teen juuri mitä haluan
sinä kuristat minua ja minä olen turta minä olen vailla halua päämäärää minä en ole mitään
ole kiltti ja päätä päiväni tee kaulaani violetit väreet näe silmieni sammuvan
ole kiltti ja jää luokseni

En löydä pimeällä kotiin en osaa avata ovea
olen askeleen päässä tuhoutumisesta olen vain hetken päässä totudeesta
me emme enää parane kun kellastumme tulehduksen tavoin eri puolille
paperia eri puolille kaupunkia
olet tuhansien kilometrien päässä enkä enää halua mutta minun
on niin ikävä sinua
minuun koskee ilman sinua ja kanssasi kuolen vähän kerrallaan

ensi kertaan rakkaani