Syvissä kaivoissa

Heräsin enkä määrättyihin sekuntteihin muistanut
ettei tämä ollutkaan se todellisuus
jonka silmäkuopissani näen ripsien levätessä ihoa vasten

Olisiko helppoa antaa periksi
mutta mitä se tarkoittaa
kun tie kiemurtelee enkä ole varma uskallanko
edes pyytää apua siltä joka syö leipänsä sanoistani
ja juo kahvinsa mustana tietäen kuinka hyvin
tyttö keräilee sirpaleita työkseen

Ne kädet eivät enää taida kannatella päätäni sormet
hiuspohjassa
olin varma että ne koskettivat ajatuksiani
En tiedä mitä etsiä kun veit kaiken
mennessäsi

Samettinen linna

Kahlitsen kyyhkyseni rautojen taakse
kunhan en ole yksin ja kuulen sulkiesi kahinan
laulathan minulle kun tähdet eivät loista
eikä yö enää kuiskaa nimeäni pimeyteen
laulathan minulle
ehjiä lupauksia

Jokainen kivi jossa lepää kosketus
jokainen paperi jonka täyttää sanat
haudattuina silkkiliinaan
en päästä irti
mieleni muuttuu mutta
muistot eivät

Odota edes huomiseen
että siipeni kasvavat
sanoin ja siitä on jo vuosi
odota edes huomiseen

Joku joillekin

Olen muokannut itseäni
enkä enää tunnista
sitä tyttöä niissä kuvissa
kuka tahansa
vaihtui etuoikeutettujen joukkoon ja voin valita
mitä ikinä haluan

oikeat kohdat paisuneet väärät
kadotettu
haaveiden ja tulevaisuuden siivittäminä
vielä yksi muutos
täydellisenä voi taas hymyillä
vielä yksi

Nälkäiset katseet repivät minut alastomaksi
mutta en kerro salaisuuksia veren maku suussa
vaikka kynnet uppoavat reiteen
mutta tätähän halusin
enkö?

Sinun pitit olla se joka sanoo
ettei se haittaa ja riitän
kun en itse tähän pysty
enkä halua jatkaa kaiken sen jälkeen
se ei ollutkaan toivon arvoista
hinta oli paljon korkeampi kuin eurot jotka ansaitsin
kun olet poissa enkä tunne mitään

Hukkuneet varpuset

Ne kämmenet ovat syövyttäneet jälkensä ihooni kuin polttomerkit
eikä palanut kudos halua parantua
hiekka oli karheaa ja kaljapullon sirpaleet saartoivat jalkani
hymyilit sitä hymyä ja kasvoilleni levinnyt virnistys oli varmaan samanlainen
olen opetellut sen ulkoa

Jalkani eivät tottele ja kalloni taitaa olla tyhjä
kun samat sanat poukkoilevat kuin pingispallo edes takaisin mielessäni
miten voi kertoa tarinoita auringonlaskusta ja parantavista kädenpuristuksista
luotettavista sanoista ja toivosta
minähän olen siinä vaikkakin merenvaahtona
kaikki terävä huutaa nimeäni

Katumus
kun kuulin ääneni vaativan pitämään sen lupauksen
otan kaiken takaisin

Helminauhan varassa

Tänään kuulla on nenä ja suu ja sen pinta on matojen syömä
korviini kantautuu hiljaiset lupaukset ja salaisuudet
jotka peittelen parempaan aikaan
Kaikkialla on vihjeitä ja johtolankoja
enkä osaa päättää
edes lähdenkö kauppaan

jalkojani särkee ja käteni haluavat vain levätä
niin kuin kaikki muukin minussa
mutta 27 on vielä aikaa neljä vuotta
ja inhoan sitä että tahdon pois
jo nyt
en sitä että olen täällä

En enää nukahda mutta olen ontto
aina kun niin haluan ja se on helppoa
niellä helpotus
En muista minkä seurauksena reittäni värittävä mustelma syntyi
joskus en taida edes huomata
kurkkua kuivaa ja taskussa on reikä
haluan tyllihameen ja suuren hattarapilven

Paitsi jos lupaat

Sisältäni kuuluu hiljaisuuden särkevä murina
kuin pieni kidutetu eläin jonka keuhkot eivät tuota muuta ääntä
kuin matalan huomautuksen siitä ettei kukaan auta
Hymyilen salaa piilossa valolta

nälkä

suussa maistuu vatsahapot mutta hetki on kaunis
päätän itse ja pidän siitä


Vaikea selittää miksi pitää nojata päätä taakse ja kuulla kallon paiskautuvan seinään
maata maassa ja hengittää vain kun on pakko
rikkoa raajoja ihoa maksaa
leijua tyhjyydessä ja tahria kaikki ympärillä
kun satuttaja on ulko-oven toisella puolella enkä minä ole edes pyytänyt tai odottanut mitään
vuosiin

On helpompi ymmärtää kun kivulle on fyysinen selitys
kuin emotionaalinen syöpä

enää ei ole valoisaa 23 jälkeen

Käsi josta pidän kiinni vaikka se on kylmä ja kuiva

Olisin halunnut jäädä siihen hetkeen
mustat verkko stay-upit hiertävät reittä ja se metallilohkare niissä kirvelee ihollani
ulkona on niin kuuma ja mekko liimautuu selkään
se on lavaste eikä katseemme todella kohtaa
välissä on keinotekoinen ilme

Oikeasti olisi pitänyt olla jossain muualla mutta
herätyskello ei soinut enkä noussut ylös
ennenkuin nimeni mainittiin ja olin tärkeä
täysin väärässä paikassa sen ihmisen kanssa
jonka nimeä en osaa sanoa

Siitä tuli nimetön ja salainen
koska minäkin olin ja illalla
menin kotiin toisen luo sen kenen kanssa olin me
Satutin ja sattui ja maksan hinnan korkoineen joka aamu
rinnassa kuhisee ja olen ontto

Ehkä tällä kertaa arvostat sitä mitä tein
koska se oli sinulle
ja tahdon olla se ensimmäinen enkä toinen
sillä sinä olit aina

aina

Heijastus sateessa

En ajatellut juuri mitään
mikä on harvinaisen rauhallinen olotila
minulle
pisara taivaalta tippui saviseen lätäkköön
kun näin omat kasvoni
enkä ole pitkään aikaan pysähtynyt miettimään kuka olen
Voisinpa olla armo
itselleni

Saatoin toivoa taas
kun tiesin että olet lähellä ja siinä seurassa
missä etiketit ja yksityiskohdat eivät ole tärkeitä
Suuhuni levisi piparmintun ja jäätelön maku kun sekilttimies hymyili
ja toisella puolella liikettä nuori mies katsoi suoraan silmiin väistämättää katsettani
hetken taisin olla olemassa
hiljaisuus saa silti äänen kun se on ainoa ärsyke
jonka maailma ikkunan takana tarjoaa
ja makea syreenien tuoksu katosi
enkä jaksanut toivoa vaan kaadoin lasin täyteen helpotusta

 Laulut joita laulat soivat päässäni vaikka taustalla meluaa radio
"tarvita" on ehkä rumin sama minkä tiedän

Ranskalainen parveke

Rantauduin unissani saarelle jossa oli loputon yö
Aamuaurinko herätti minut ja lakanat olivat kosteat
kasvoton mies sai piirteet ja minua pelotti
kaivauduin tyynyyn ja lohduttava muisto
peitteli minut uusiin uniin

Tänään ihoni ei ole lähelläkään
sitä murtuvaa kipsiä josta olin niin varma
kasvoni surukuoppa ei välky varjoissa
muistelen sinua hymyillen enkä ymmärrä
Älypuhelimissa on hienoa se kun voi poistaa
kokonaisen keskustelun

Olen kiitollinen että töitä on niin paljon
en osaisi kuitenkaan olla iloinen maailman runsaista väreistä
joten parempi hymyillä sitä yhtä hymyä jonka omistan vieraille ihmisille
joihin luotan enemmän kuin itseeni
Tärkeää ei ole miten suuren vahingon rintarangassani asuvat punasilmäiset rotat saavat aikaan
kunhan kynnet ovat kiiltävän mustat

Sanoinko jo että olen kalpea mutta unelmani eivät ole musta-valkoisia
tänään?

Myski tyynyssäni

Lakanat tuoksuvat häneltä
ne lepäävät myllättyinä ja tahriintuneina muhkuraisen patjan päällä
tiedän tehneeni väärin itseäni kohtaan
kun ulko-ovi pamahti kiinni hänen perässään taisin kuolla
taas

Häpeä löi nyrkkinsä vatsaani
pallean alapuolelle
ja lyhistyin keskelle olohuonetta
Tuijotin ovea kuin pienenä
kun odotin äitiä ja laskin sekuntteja seinäkellosta
paitsi että nyt
odotan hyväksyntää hengitykselleni
saisinpa hetken olla onnellinen siitä että nukahdin ja
kaikkialla oli niin lämmintä

Ensimmäinen muistoni onnesta on kun kannoin pientä nyttyä
edes takas pihalta sisään
ja se koiranpentu nuoli naamaani ja sen häntä tärisi
Viimeinen muistoni onnesta on kun pystyin nukkumaan ilman keinotekoista rauhaa
ja minulla oli tunne jokaista hetkeä kohden

En vaihtanut lakanoita

2.22 puhelu

Ilmassa leijuu viskin ja märän teepaidan tuoksu
Marilyn Monroeta esittävä taulu tuli ryminällä alas kun
teräväkärkiset buutsit tömähtivät lattialle
En vieläkään tiedä olinko iloinen

Tutut kädet liukuvat keholla ja pidän siitä
Sinuunkin sattuu ja haluat silti olla tässä vaikka
huomenna sattuu vielä enemmän
Välillä uskon olevani se aikuinen niistä 13 vuodesta huolimatta
jotka meidät erottaa
Kysyt haluanko että lähdet
vihdoinkin sanoin jotain ja sinä jäät

Sunnuntai jaksaa yllättää
aina kun päätäni ei vihlo enkä kuule huohotusta korvassani
En vaivautunut eilen
istuin vain kolmannessa kerroksessa ja tuijotin taivasta
joka ei tummunut
Tuntui siltä kuin jäisin jostain paitsi
vaikka eihän minun pitänyt välittää

Puolet yöstä kuuntelin hengitystä
jonka toivon jatkuvan ikuisuuteen

Multaa kynsien alla

Vaikka tänään en pystynyt kääntämään ovenkahvaa
makasin vain hievahtamatta
edes pehmeiden jousien varaan selkärankani ei uskaltanut suoristua
sai langanpäästä pulppuava ääni huuleni kaartumaan pieneen hymyyn
eikä se ihminen edes tiedä kuinka ääretön se onkaan

Silti ei tunnu siltä kuin
aika olisi valunut turhuuteen
sillä ulkonakin sataa ja maailma on laskenut painonsa ulkoilmaan
niin että jokainen sen tuntee nahoissaan
emme vain me
Tai ehkä on niin ettei sitäkään painoa ole vaan se on vain
minun keksittävä
koska muuten ei osaa toimia
sellaisessa paikassa olotilassa
jossa mikään ei ole väärin eikä tapetissa asu hymykuoppia syövä pahuus
ehkä on niin että minä olen se kyltymätön
joka ei siedä yhtäkään valoisaa aamua
kun pimeässä ei huomaa että lasi on täynnä verta ja kyyneleitä

Jokin piiloutuu seiniin ja haluaisin raitista ilmaa
tehdä kattoon reikä ja odottaa tähtiä
niin kuin siinä elokuvassa jossa sanotaan että
unelmat pitävät meidät hengissä
unelmat saavat meidät jatkamaan
seuraavaankin päivään

Kiitos soturi.

Tähdetön taivas

Makaan myttynä viileällä parketilla
sillä pähkinän värisellä jonka itse valitsin
Sormeni eivät tottele äänettömiä käskyjä
Tuijotan nurkkaa ja haluan piiloutua
paikkaan josta minua ei löydy
kun täällä ei ole ketään muuta kuin minä
niin kuin aina
Jalkani eivät liiku
Ovatko ne edes minun
Tuntuu niin likaiselta ja jokin haisee
Valkoiset madot syövät tiensä läpi keuhkojeni
tätäkö kutsutaan elämäksi?

Tänään en uskalla sammuttaa valoja
se kasvoton mies on lähellä
Lakanat ovat liimautuneet selkään ja kasvoissani on naarmuja
yöt hänen kanssaan ovat loputtomat
kukaan ei puhu ja minä itken kun en saa silmiäni auki
vaikka tiedän sen olevan uni
ja sen kerran kun ne ilmaan pukeutuneet hirviöt repivät minut sängystä
ja sattui niin paljon mutta en sanonut
mitään
Suussa maistui suola kun heräsin valkoiselta matolta
jossa ei ole yhtäkään tahraa

Huomenna hymyilen koska niin kuuluu tehdä vaikka
edellisenä iltana olisi seissyt jyrkänteellä ja miettinyt
jääkö minusta edes muistoa?

Rikkinäinen soittorasia

Tänään silmäni ovat turvonneet ja haistan
silmiini kuivuneen kirvelevän suolan
Eilen kun koralliin pukeutunut turvani lähti
tein sen taas sen toisen pahan teon jälkeen
Ensimmäinen pahe 04056#####
ja sain kuulla kai sitä voi sanoa
ansioni mukaan
Teen sinut surulliseksi iloiseksi jos
en enää soita
sattuu niin että osaan vain hymyillä kun tuttu naamio on laskeutunut kasvoilleni
sulautuen jokaiseen huokoseen
eikä suostu jättämään
Voiko noin edes sanoa toiselle?

Yö meni Mannerheiminkadulle tuijottaessani
3.22 tyttö ja poika kävelivät käsi kädessä enkä halunnut katsoa
ja unohdin taas piilolinssit verestäviin silmiin
Saatoin nukkua mutta kuva sinusta pysyi samanlaisena
enkä tiedä olinko valveilla vai en
samat kiiltokuvat verkkokalvolla

Pidän siitä kun ne rumat sanat syöksyvät naamaani kuin
fyysiset lyönnit vaikka vain kerran poskeni on punoittanut
eikä se ollut lähelläkään hänen kädenjälkeään
Kun on arvoton vapaaehtoisesti
ei saa valita

Se toinen paha teko aukaisi jo haalistuneen muiston
rannerenkaan alla on vanha salaisuus joka on nyt
erittäin ajankohtainen
muista ostaa septidiiniä kuume nousee aina kun ei viitsi vaihtaa terää

Maailma repii palasia ihosta omalla kädelläni

Kiitos Veera.
Päivän ensimmäinen hymy oli sinun ansiotasi.

Korvaamaton

Kohta saan taas nähdä sen ihanan ihmisen
joka vain hengittämällä antaa elämälleni sisällön
Joskus kun hän puhuu kuiskaa nauraa itkee mietin
etten saisi edes hengittää
samaa ilmaa kuin hän
Ja joskus
tartun siihen pinkeillä kynsillä varustettuun käteen ja puristan
maailma saa vasta värinsä kun sinä hymyilet
Nainen olet täydellinen

Mitä elämä olisi ilman ystäviä?

Sateen jälkeen

Ennen pelkäsin ukkosta
ne voimakkaat pamahdukset jotka saavat punaviinin tärisemään lasissa
ja ne sähköiset välähdykset tummalla taivaan kamaralla
olivat uhka
Se oli ennen
tätä kun enää ei pidä mistään kiinni
ja vaikka yrittäisi ote vain lipsuu ja viimein
se irtoaa vaikka en halua
enkä tiedä mitä kello on

Enää en osaa toimia kun aurinko on niin valoisa
vaikka sanon etten välitä tuntuu jossain se pistos
pettymys
kun lasken rullaverhot ja pimeys antaa minun olla
Haluaisin kirmata puistossa teidän kanssa
lapsellisen riemuissani vaikka
olemme kaikki jo aikuisia
ja osata sanoa jotain niihin keskusteluihin
kun puhutte todellisuudesta josta minäkin tiedän
mutta en sano kun en saa


Eilen yritin saada yhteyttä mutta se olikin vain vastaaja
jätin kyllä viestin
mutta en sanonut mitään joten
varmaan poistat sen
Ei se mitään
olen tottunut

Prinsessa Ruusunen

Haluaisin tunkea neulan kynnen alle

nähdä kuinka veri kaivautuu hauraan pinnan alta

jättäen jälkeensä muiston prinsessasta ja värttinästä

Vaikka niin pieni ja terävä

konkreettinen syy sille kun sattuu

sattuu niin paljon, että unohdan

Kerran olin balleriina

Vaaleanpunainen tylli peitti pienet pulleat reidet
Etuosassa oli halkeama, sillä se ilkeä tyttö sanoi että se kohta pitää repiä
äiti ei hymyillyt
Meitä oli monta ja sillä oikealla balleriinalla oli kova työ saada kaikki tekemään plié samaan aikaan
Peiliseinä oli armoton, vuosi vuodelta ankarampi vaativampi
Joskus muistan jääneeni kotiin
Ella oli aina niin paljon kauniimpi

Voiko 6- vuotias olla liian herkkä?
Tiedätkö mitä tarkoitan?
Kun jotkut lapset tarvitsevat enemmän huomiota, enemmän halauksia
enemmän sanoja

Entä kun on aikuinen ja haluaa aina vain enemmän
kun mikään ei ritää
eikä kukaan..
Ja vielä vähemmän itse
katsoo mielummin sitä kuoppaa vain oikealla puolella sänkyä
kun se vasen puoli on mahdoton vallata
se on tyhjyyden ja hiljaisuuden puoli
Kerran saatoin haistaa tyynyssä jotakin tuttua ja lohduttavaa
mutta se oli vain mielikuvitukseni

Valokeilat häikäisivät, mutta vannon nähneeni isän yleisössä
Grand jeté ei onnistunut yhtä hyvin kuin harjoituksissa
mutta taputukset vyöryivät ylitseni äänekkäänä huminana
kerran olin se tyttö

Surullinen lapsi

Rauhallinen lapsuudenystäväni totesi ei niin kauan sitten, että olisi vaihteeksi mukava tuntea niin voimakkaasti, kuin minä. Olisi mukavaa kun jokainen päivä ei olisi toisensa kaltainen. Kun joku niin vilpittömästi tarjoutuu kantamaan edes pienen osan taakastani, jos se vaan olisi mahdollista, tahtoisin sysätä ne painavat kahleet jonkun muun kannettavaksi.

En tahdo kenellekään pahaa
olen vain kateellinen
Aina jokin pitää raajoistani kiinni ja on niin vaikea nauraa

Taas se jääkylmä pistos sydämessä
kun katsoo niitä, jotka saavat sen mitä kaipaavat
eivätkä osaa edes arvostaa

Kun kaikki puitteet ovat kunnossa ja silti sattuu
En tiedä miksi jatkan päivästä toiseen kun pelastus on niin lähellä
kadotus
pienet pillerit pieni viilto viileä vesi
mutta jokin pidättelee minua
toivo vai pelko

Rohkeaa ei ole roikkua elämässä kun keuhkoja pistelee päivästä päivään
rohkeaa on tehdä päätös
ja pitäytyä siinä

Kynsin ja hampain

Joku raastaa rintaani ruosteisella höylällä
Kiltin pojan kehut Sonispheressa eivät enää lämmitä
kun katson peiliin ja inhoan mitä näen
Hengittäminen on jotenkin niin raskasta
ilmapallossa on reikä ja elämä imetään tuskallisen hitaasti sisältä

Aurinkolasien sangat ovat hanganneet nenänjuuren punaiseksi
musta varjo suojeli äitiä pahalta mieleltä
kun raskas meri halusi kastella silmäni suolaisiksi


Pidän kiinni siitä maagisesta ajatuksesta
siitä kimaltelevasta toivosta
jonka löysin kolme vuotta sitten
ja niistä pienistä keltaisista, punaisista, valkoisista ihmeistä
jotka saavat minut unohtamaan
Aina kun sattuu
niin kuin tänään
tiedän olevani väärässä
Yksisarvinen ei hae minua emmekä me ratsasta auringonlaskuun
kipu maistuu valiumille

Miksi "anteeksi" on vaikea sanoa?

Olinko se todella minä..

Kello on jo paljon ja väsyttää mutta silmät eivät mene kiinni
Piilolinssit ovat kuivuneet ja kaikki on niin sumeaa
Jos maailma nyt pysähtyy, en taida huomata

opamox
valdoxan
mirtazapin
ketipinor

Tyhjiä sanoja avaruuteen

Tuntuu hassulta..vaikka samanlaista kirjoittamistahan se on, mutta nyt ne sekavat lauseet joita sormeni näppäilevät, ovatkin cyber-avaruudessa. Tuntemattoman nähtävänä. Tavallaan se lohduttaa..ei ole niin yksinäistä ja epätoivoista. Jokuhan voi kuulla minua. Ehkä joku ymmärtää. Ehkä ei.

En halua aina olla se johon sattuu

se jonka silmien takaa pilkottaa tyhjyys

se jonka hymy on aina samanlainen

Ikävöin sitä mitä en koskaan nähnyt

kaipaan sinne missä en koskaan ollut

Haluan sitä mitä koskaan en saa

Tiimalasin hiekka on jo ropissut maahan

harmaa pöly on kuorruttanut kaiken ympärillään ja hengitän savua

Seitti jossa lepään on sitkeää

aina kun luulen päässeeni eteenpäin avaan silmäni ja olen yksin

käteni ovat juuttuneet tahmeaan lattiaan, jonka päällä lepää raudan tuoksu

Tämä on nähty sinä sanot ja niin se on

Tämä on jo eletty, kolme vuotta

ja sormenpääni liimautuvat lattiaan

olen kotona

Kompassin viisari on poikki, se pyörii ympyrää ikäänkuin etsien tietä ulos

Eksynyt omiin rutiineihin

ympyrä on aina samankokoinen, tie on aina vieras

kotiovella inho nuolee kasvoni märäksi

jos ei eteisessä olisi peiliä en tietäisi itkeväni

Joskus muistan olleeni onnellinen

jo siitä kun kuulin nimesi

ja siitä kun illalla ei ollut mitään asiaa, mutta silti sanoit moi

Kaksi vuorokautta

Vaikka viisari liikkuu, koko ajan

aika on pysähtynyt

rinnassani paisuva paniikki ei enää satu se polttaa

korjailtuun kohtaan on ilmestynyt punaisia läikkiä

kuin joku olisi tumapannut savukkeensa sydämeeni

ethän sinä edes polta

Se kutitteli jossakin syvällä luuytimessäni ja hetken tunsin huojentuvani

olen Oscarin- arvoinen valehtelija

saavuttamaton, jännittävä mysteeri

Ei sitä ole olemassa, se on posliininukke

särkynyt liian monesti

liimatut kohdat rakoilevat

kohta sen näkee

barrikadit murenevat

jäljelle jää ruma sairaus

minä

Sanoit ettet mene pois

koskaan

jos itse saat päättää

Päätinkö minä?

sekava sekavuus

järkyttynyt tyttö ja minua pelottaa niin että tärisen

Olen vakuuttunut etten sanonut

ei tarvitse soittaa ja soitin itse

se kumoaa kaiken

Ja sinä sanoit

Oliks sulla jotain asiaa

6 viikkoa, hienoa viikkoa

yksi lause

lattia allani antoi periksi eikä pohja tullut koskaan vastaan

punaviini bentzo terä raudan haju

rukoilen tyhjyyteen hiljaisia sanoja

Kasvosi vääristyvät ja ikävöin karheaa kosketusta poskellani

En aio itkeä

en halua enää vapauteen

Pimeyteen raahautuminen sattuu liikaa

vaikka maalasin seinän valkoiseksi siinä on punaisia raitoja

En halua enää hymyillä, koska revit tikkini auki

ja kun yksi antaa periksi ja pieni verivana etsii tietään ihollani

revin loput hampaillani koska on pakko

Älä jätä minua