Marilyn Monroeta esittävä taulu tuli ryminällä alas kun
teräväkärkiset buutsit tömähtivät lattialle
En vieläkään tiedä olinko iloinen
Tutut kädet liukuvat keholla ja pidän siitä
Sinuunkin sattuu ja haluat silti olla tässä vaikka
huomenna sattuu vielä enemmän
Välillä uskon olevani se aikuinen niistä 13 vuodesta huolimatta
jotka meidät erottaa
Kysyt haluanko että lähdet
vihdoinkin sanoin jotain ja sinä jäät
Sunnuntai jaksaa yllättää
aina kun päätäni ei vihlo enkä kuule huohotusta korvassani
En vaivautunut eilen
istuin vain kolmannessa kerroksessa ja tuijotin taivasta
joka ei tummunut
Tuntui siltä kuin jäisin jostain paitsi
vaikka eihän minun pitänyt välittää
Puolet yöstä kuuntelin hengitystä
jonka toivon jatkuvan ikuisuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.