tiistai 19. heinäkuuta 2011

Heijastus sateessa

En ajatellut juuri mitään
mikä on harvinaisen rauhallinen olotila
minulle
pisara taivaalta tippui saviseen lätäkköön
kun näin omat kasvoni
enkä ole pitkään aikaan pysähtynyt miettimään kuka olen
Voisinpa olla armo
itselleni

Saatoin toivoa taas
kun tiesin että olet lähellä ja siinä seurassa
missä etiketit ja yksityiskohdat eivät ole tärkeitä
Suuhuni levisi piparmintun ja jäätelön maku kun sekilttimies hymyili
ja toisella puolella liikettä nuori mies katsoi suoraan silmiin väistämättää katsettani
hetken taisin olla olemassa
hiljaisuus saa silti äänen kun se on ainoa ärsyke
jonka maailma ikkunan takana tarjoaa
ja makea syreenien tuoksu katosi
enkä jaksanut toivoa vaan kaadoin lasin täyteen helpotusta



 Laulut joita laulat soivat päässäni vaikka taustalla meluaa radio
"tarvita" on ehkä rumin sama minkä tiedän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.