ne lepäävät myllättyinä ja tahriintuneina muhkuraisen patjan päällä
tiedän tehneeni väärin itseäni kohtaan
kun ulko-ovi pamahti kiinni hänen perässään taisin kuolla
taas
Häpeä löi nyrkkinsä vatsaani
pallean alapuolelle
ja lyhistyin keskelle olohuonetta
Tuijotin ovea kuin pienenä
kun odotin äitiä ja laskin sekuntteja seinäkellosta
paitsi että nyt
odotan hyväksyntää hengitykselleni
saisinpa hetken olla onnellinen siitä että nukahdin ja
kaikkialla oli niin lämmintä
Ensimmäinen muistoni onnesta on kun kannoin pientä nyttyä
edes takas pihalta sisään
ja se koiranpentu nuoli naamaani ja sen häntä tärisi
Viimeinen muistoni onnesta on kun pystyin nukkumaan ilman keinotekoista rauhaa
ja minulla oli tunne jokaista hetkeä kohden
En vaihtanut lakanoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.