sillä pähkinän värisellä jonka itse valitsin
Sormeni eivät tottele äänettömiä käskyjä
Tuijotan nurkkaa ja haluan piiloutua
paikkaan josta minua ei löydy
kun täällä ei ole ketään muuta kuin minä
niin kuin aina
Jalkani eivät liiku
Ovatko ne edes minun
Tuntuu niin likaiselta ja jokin haisee
Valkoiset madot syövät tiensä läpi keuhkojeni
tätäkö kutsutaan elämäksi?
Tänään en uskalla sammuttaa valoja
se kasvoton mies on lähellä
Lakanat ovat liimautuneet selkään ja kasvoissani on naarmuja
yöt hänen kanssaan ovat loputtomat
kukaan ei puhu ja minä itken kun en saa silmiäni auki
vaikka tiedän sen olevan uni
ja sen kerran kun ne ilmaan pukeutuneet hirviöt repivät minut sängystä
ja sattui niin paljon mutta en sanonut
mitään
Suussa maistui suola kun heräsin valkoiselta matolta
jossa ei ole yhtäkään tahraa
Huomenna hymyilen koska niin kuuluu tehdä vaikka
edellisenä iltana olisi seissyt jyrkänteellä ja miettinyt
jääkö minusta edes muistoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.