Vaikka viisari liikkuu, koko ajan
aika on pysähtynyt
rinnassani paisuva paniikki ei enää satu se polttaa
korjailtuun kohtaan on ilmestynyt punaisia läikkiä
kuin joku olisi tumapannut savukkeensa sydämeeni
ethän sinä edes polta
Se kutitteli jossakin syvällä luuytimessäni ja hetken tunsin huojentuvani
olen Oscarin- arvoinen valehtelija
saavuttamaton, jännittävä mysteeri
Ei sitä ole olemassa, se on posliininukke
särkynyt liian monesti
liimatut kohdat rakoilevat
kohta sen näkee
barrikadit murenevat
jäljelle jää ruma sairaus
minä
Sanoit ettet mene pois
koskaan
jos itse saat päättää
Päätinkö minä?
sekava sekavuus
järkyttynyt tyttö ja minua pelottaa niin että tärisen
Olen vakuuttunut etten sanonut
ei tarvitse soittaa ja soitin itse
se kumoaa kaiken
Ja sinä sanoit
Oliks sulla jotain asiaa
6 viikkoa, hienoa viikkoa
yksi lause
lattia allani antoi periksi eikä pohja tullut koskaan vastaan
punaviini bentzo terä raudan haju
rukoilen tyhjyyteen hiljaisia sanoja
Kasvosi vääristyvät ja ikävöin karheaa kosketusta poskellani
En aio itkeä
en halua enää vapauteen
Pimeyteen raahautuminen sattuu liikaa
vaikka maalasin seinän valkoiseksi siinä on punaisia raitoja
En halua enää hymyillä, koska revit tikkini auki
ja kun yksi antaa periksi ja pieni verivana etsii tietään ihollani
revin loput hampaillani koska on pakko
Älä jätä minua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.