En halua aina olla se johon sattuu
se jonka silmien takaa pilkottaa tyhjyys
se jonka hymy on aina samanlainen
Ikävöin sitä mitä en koskaan nähnyt
kaipaan sinne missä en koskaan ollut
Haluan sitä mitä koskaan en saa
Tiimalasin hiekka on jo ropissut maahan
harmaa pöly on kuorruttanut kaiken ympärillään ja hengitän savua
Seitti jossa lepään on sitkeää
aina kun luulen päässeeni eteenpäin avaan silmäni ja olen yksin
käteni ovat juuttuneet tahmeaan lattiaan, jonka päällä lepää raudan tuoksu
Tämä on nähty sinä sanot ja niin se on
Tämä on jo eletty, kolme vuotta
ja sormenpääni liimautuvat lattiaan
olen kotona
Kompassin viisari on poikki, se pyörii ympyrää ikäänkuin etsien tietä ulos
Eksynyt omiin rutiineihin
ympyrä on aina samankokoinen, tie on aina vieras
kotiovella inho nuolee kasvoni märäksi
jos ei eteisessä olisi peiliä en tietäisi itkeväni
Joskus muistan olleeni onnellinen
jo siitä kun kuulin nimesi
ja siitä kun illalla ei ollut mitään asiaa, mutta silti sanoit moi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.