sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kynsin ja hampain

Joku raastaa rintaani ruosteisella höylällä
Kiltin pojan kehut Sonispheressa eivät enää lämmitä
kun katson peiliin ja inhoan mitä näen
Hengittäminen on jotenkin niin raskasta
ilmapallossa on reikä ja elämä imetään tuskallisen hitaasti sisältä

Aurinkolasien sangat ovat hanganneet nenänjuuren punaiseksi
musta varjo suojeli äitiä pahalta mieleltä
kun raskas meri halusi kastella silmäni suolaisiksi


Pidän kiinni siitä maagisesta ajatuksesta
siitä kimaltelevasta toivosta
jonka löysin kolme vuotta sitten
ja niistä pienistä keltaisista, punaisista, valkoisista ihmeistä
jotka saavat minut unohtamaan
Aina kun sattuu
niin kuin tänään
tiedän olevani väärässä
Yksisarvinen ei hae minua emmekä me ratsasta auringonlaskuun
kipu maistuu valiumille

Miksi "anteeksi" on vaikea sanoa?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.