eikä palanut kudos halua parantua
hiekka oli karheaa ja kaljapullon sirpaleet saartoivat jalkani
hymyilit sitä hymyä ja kasvoilleni levinnyt virnistys oli varmaan samanlainen
olen opetellut sen ulkoa
Jalkani eivät tottele ja kalloni taitaa olla tyhjä
kun samat sanat poukkoilevat kuin pingispallo edes takaisin mielessäni
miten voi kertoa tarinoita auringonlaskusta ja parantavista kädenpuristuksista
luotettavista sanoista ja toivosta
minähän olen siinä vaikkakin merenvaahtona
kaikki terävä huutaa nimeäni
Katumus
kun kuulin ääneni vaativan pitämään sen lupauksen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.