keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Korvaamaton

Kohta saan taas nähdä sen ihanan ihmisen
joka vain hengittämällä antaa elämälleni sisällön
Joskus kun hän puhuu kuiskaa nauraa itkee mietin
etten saisi edes hengittää
samaa ilmaa kuin hän
Ja joskus
tartun siihen pinkeillä kynsillä varustettuun käteen ja puristan
maailma saa vasta värinsä kun sinä hymyilet
Nainen olet täydellinen



Mitä elämä olisi ilman ystäviä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.