makasin vain hievahtamatta
edes pehmeiden jousien varaan selkärankani ei uskaltanut suoristua
sai langanpäästä pulppuava ääni huuleni kaartumaan pieneen hymyyn
eikä se ihminen edes tiedä kuinka ääretön se onkaan
Silti ei tunnu siltä kuin
aika olisi valunut turhuuteen
sillä ulkonakin sataa ja maailma on laskenut painonsa ulkoilmaan
niin että jokainen sen tuntee nahoissaan
emme vain me
Tai ehkä on niin ettei sitäkään painoa ole vaan se on vain
koska muuten ei osaa toimia
sellaisessa paikassa olotilassa
jossa mikään ei ole väärin eikä tapetissa asu hymykuoppia syövä pahuus
ehkä on niin että minä olen se kyltymätön
joka ei siedä yhtäkään valoisaa aamua
kun pimeässä ei huomaa että lasi on täynnä verta ja kyyneleitä
Jokin piiloutuu seiniin ja haluaisin raitista ilmaa
tehdä kattoon reikä ja odottaa tähtiä
niin kuin siinä elokuvassa jossa sanotaan että
unelmat pitävät meidät hengissä
unelmat saavat meidät jatkamaan
seuraavaankin päivään
Kiitos soturi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.