tiistai 4. lokakuuta 2011

Jos satutan oikein lujaa hän tuskin enää palaa sanavarastoon

Juoksin niin kovaa kuin pystyin ja silti se kakku odotti minua ja pala palalta se mureni suuhuni jättäen sormeenpäät tahmeiksi ja aina puhelin soi kun synti oli suoritettu ja halusin vastata tai edes kuunnella viestin
ja sitten heräsin tähän painajaiseen jossa silmät ovat auki mutta kuorrutetta ei onneksi ole olemassa
tosin ei myös soittoa eikä vastauta  eikä lohduttavia lupauksia

Taas makeaa karpaloa siivitettynä pahaan ja puhdasta "turrutusta" jota riekaleinen maksa ei enää hyväksy
ainakaan pienien ritarillisten soikioiden seassa
haluan pois ja kauas hänesta jota en voi olla ajattelematta
eilinen vaati neljä heräämistä ja hiljaista tankkausta hiljaisuutta etten vain tunnustaisi että
sisimmässäni toivon sinun kuolevan jottei enää tarvitse miettiä miksi se blondi oli minua kiinnostavampi ja
miksi se hevosnaama ei muka saa tietää että minä olen valintasi niin kuin lupasit
sehän kuuluu karsinaan ipanannne kanssa
pysyköön siellä ruokkimassa kuonoaan hulluuteni sijasta

Ensimmäistä kertaa olin rehellinen ja rukoilin niitä jotka päästin vapauteen jo vuosia sitten
pyysin palaamaan ja me itkimme kuin silloin pienenä vaikka minähän se pieni olen
ja näytän vielä että paljon pienempi
eilen lopetin syömisen (paitsi unissani)
kyltymätön sika haluaa aina sen mitä ei saa

joku päivä olen vielä täydellinen ja sinä seisot joen toisella puolella ihmetellen
miten tuo pääsi pakoon
ihan varmasti ihmettelet ja olet sen ansainnut saatanan sika
ovimatoksi muuttuminen oli oma valinta mutta voisihan sitä edes pyyhkiä jalat
valheita kaikki
rakastan ovimattonasi oloa mutta kohta se ei ole minun käsissäni sanoin jo hyvästi
kaksosille ja yöllä yskin verta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Painathan jalanjälkesi mieleeni.