maailmalta ja saada minut hautaamaan kasvojeni lisäksi kuivuneet kyyneleet ja
onneton hymy kiharoiden sekaan mutta missä
se luvattu helpotus on?
Kuvittelen näkeväni niiden ruskeiden nappisilmien takana pettymyksen jonka
tunnistan ilman todisteita
en osaa huolehtia edes itsestäni
Mitä oikein kuvittelin?
Ja taas hän tuli takaisin lupauksineen
siitä yksisarvisesta vaikkakin varoen ettei vain sanoisi ääneen myrkyllistä sanaa
minä luonnistuu aina
sinä hän ja he välillä
ei koskaan me
Itken enemmän kuin silloin kun ei ollut edes maata jalkojen alla
vain kylmää tyhjyyttä ja muhkurainen patja (vain se toinen puoli, toisella ei saa nukkua)
kaikki on niin selkeää ja kirkasta ja loisteputken alla vaatteet ovat läpinäkyvät
Pikkuinen valvottaa yöllä
se se on ja kun se nukkuu kaikki
kääntyy parhaiten päin vai mitä
sitten kädet ovat lämpimät ja silmästä katkennut punainen verisuoni ei enää kirvele
sitten voit nukkua vieressäni ja voin opettaa sitä antamaan tassua ja kierimään lehtien
seassa niin kuin onnelliset tekevät ilman että jo pieni tahra lattialla
itkettää niin ettei suolaa saa pois saippuallakaan
Huomenna saa olla elävä kuollut eikä silmänalusia tarvitse
peittää
Kiitos Maiksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.