tai rikottu lupaus
pettymys värjää silmiini tummat uurteet ja tekee siitä yhdestä naurusta liian
vaikean
en ole hetkeäkään enää yksin kun ne löysivät
takaisin luokseni
taas
Katseeni vaeltaa pysähtymättä sillä mikään ei ole näkemisen arvoista kun
valot on himmennetty ja kaiken muun tavoin minä olen hiljaa
hengitys on karhea ja jossakin kaukana poissa muistan
lämmön ja rauhan kun ne olivat minun
vaikka en pysty keskittymään yhteenkään pisteeseen muistan että kerran ne olivat
minun
Osa-aikaisesti vieressäni makaa lämpö josta osasin vain kuvitella hetkiä
en pysty kurkottamaan vaikka sen käsi lepää vieressäni ja tänään mietin taas miksi
kun välimatkaa on 15 kilometriä
Vaikka lupasin itselleni kulkee mieleni niitä vainottuja polkuja
kierrän ympyrää vanhat muistot sanat ja tunteet repussa en enää jaksa
ja silti ne kolisevat naarmuttaen unelmani
En kertakaikkiaan tiedä enää minkä polun valitsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.