Aamuaurinko herätti minut ja lakanat olivat kosteat
kasvoton mies sai piirteet ja minua pelotti
kaivauduin tyynyyn ja lohduttava muisto
peitteli minut uusiin uniin
Tänään ihoni ei ole lähelläkään
sitä murtuvaa kipsiä josta olin niin varma
kasvoni surukuoppa ei välky varjoissa
muistelen sinua hymyillen enkä ymmärrä
Älypuhelimissa on hienoa se kun voi poistaa
kokonaisen keskustelun
Olen kiitollinen että töitä on niin paljon
en osaisi kuitenkaan olla iloinen maailman runsaista väreistä
joten parempi hymyillä sitä yhtä hymyä jonka omistan vieraille ihmisille
joihin luotan enemmän kuin itseeni
Tärkeää ei ole miten suuren vahingon rintarangassani asuvat punasilmäiset rotat saavat aikaan
kunhan kynnet ovat kiiltävän mustat
Sanoinko jo että olen kalpea mutta unelmani eivät ole musta-valkoisia
tänään?
oi kiitos.. sinäkin kirjoitat mielestäni kauniisti.
VastaaPoistatoivon että joskus vielä löydät sen toisenkin hymyn
<3