olen jo ylittänyt reippaasti aikuisuuden kynnyksen loikaten ohi niiden päivien joiden
piti sisältää vapauden lisäksi seikkailuja ja kokeiluja mutta minä pelkäsin ja pelkään
vieläkin
itken ja tärisen ohi niiden tilaisuuksien jolloin saisin kammettua itseni edes istumaan
sen sijaan makaan lattian myötäisesti tuijottaen maailmaa epäinhimmillisen alhaalta
Olen kadottamassa otteen niistä jokapäivävisistä askareista eikä uni ole pitkään aikaan
ollut kutsuvampaa kuin aurinko
en halua kohdata sitä(kään) tosiasiaa että kuvittelen hereillä(kin) valkoiset kukat
lepäämässä minun tapaani kosteassa mullassa
Kahleet nilkkojeni ympärillä on tehty halveksunnasta ja epävarmuudesta
itsesääli pitää minut lamaantuneena paikoillani kun inho ryömii ihoni alla
sen kynnet ovat likaiset ja sen lyönnit rytmikkäät
eikä se lähde edes saksilla
pois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.