kirjataan muistiin miten tyttörukka taas on kaivanut itselleen kuopan peitellen itsensä valheilla
ei totuudelta pääse suojaan
kuka käski repiä sitkeät arvet tahmeiksi ja
nyyhkyttää keskellä ihmismassaa
kummastelen istekin omaa käytöstäni mutta sitä ei kelpuuteta
selityksenä
Minulta puuttuu se ominaisuus hyväksyä
tilanteet sellaisina kuin ne ovat kun ne vääristyvät mielessäni ja lopuksi
me ei enää puhuta samoista asioista ja taas se pelko niissä silmissä
Sä tarvit apua
Olen pahoillani
vuotava vastahaavasi ja ennen niin
kirkkaat silmäsi kertovat sen mutta sanoithan sinäkin sen kaksi päivää sitten
olen hengittävä pettymys ja sinä olet vain väsynyt
mihin se kaikki elinvoima valuu jonka imen kaikista tukipilareistani kun ne kuihtuvat silmissä
enkä minä voi yhtään paremmin
kuitenkaan
Revin kaiken ympäriltäni juurineen mutta käteeni ei jää
muuta kuin multa kynsien alla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Painathan jalanjälkesi mieleeni.