tiistai 10. tammikuuta 2012

Ei vieläkään

ole päivää joka olisi lannistanut minut
kokonaan
ei vaikka tunnustelen paljailla varpailla jäätä
se kantaa
ei tietenkään kirjaimellisesti
vielä
mutta pääni on kevyempi
ja pidän siitä miten kohtelen minua

Kerran olen itkenyt vuolaasti näiden uusien päivien aikana ja vain
koska menneisyyden muisteleminen sattuu
miten se pystyi olemaan niin julmaa ja lohdutonta
rauhatonta ja katkeraa aikaa
on vaikea luottaa siihen että se olisi takana eikä enää edessä
ja niihin sanoihin jotka tekevät päästäni pehmeän kevyen
on vaikea hyvästellä turvallinen kaava joka palveli
niin hyvinä kuin pahoina päivinä minun ollessa sokea ja vihainen
rohkea ja vahva ovat vääriä adjektiiveja
nyt minä olen
rehellinen

Mitä paremmin voin sen paksummaksi kuoreni
kasvaa eikä se ole
väärin kun sananne eivät kosketa
kaikki muut haukkuivat sitä ihmistä itsekkääksi ja narsistiseksi
kun pidin häntä ystävänä en läheisenä
mutta ystävänä
se nainen on nyt ilmaa pelkkä haamu
minä näen mitä muut näkivät jo vuosia
ehkä vähän myöhässä mutta vihdoin minäkin
olen tässä hetkessä
todellisuudessa

Ei löydy sanoja kuvailemaan kuinka syvästi
hän koskettaa jokaisella rehellisellä sanallaan
enkä löydä sanoja kuvailemaan kuinka kiitollinen olen
ilman sinua ei ole meitä hän sanoi
minä hengitän
vieläkin ja hän
on ylpeä siitä
että olen hänen
avoimesti

Kyllä
olen se lääkkeitä syövä merkillisten merkkien täyttämä mustatukkainen tyttö
mitä väliä niiden sanoilla ja ilmeillä on kun minä olen
onnellinen



merkillisen onnellinen

2 kommenttia:

  1. ihanaa kuulla :) <3 paskat muista jos on oikeasti onnellinen ja sinua kohdellaan hyvin. itsekin on ihmistuntemus pettätynyt joskus pahasti ja vieläkin hävettää se miten annoin pompottaa itseäni, mutta siis kaikki erehtyvät, varsinkin ihmisten suhteen
    *halaus*

    VastaaPoista

Painathan jalanjälkesi mieleeni.