Niille jotka jaksoivat uskoa

En ole varma vieläkään mistä
sen voiman löytää ja missä se odotti silloin kun tarvitsin valoa ja vakuuttelua
kyllä joku päivä minäkin olisin kuin he
tosin olin väärässä sillä en ole kuten he vaan
minä kuitenkin
olen tässä

Ihailen niitä tyttöjä jotka ottavat kuvansa itse ja lähettävät ne pikseleinä meille
kaikille
tietämättä kuka olen tai sinä
tietävät parhaat kulmansa ja mikä on päivän sana ja ruoka ja vaate..
olisinpa yhtä rohkea kuin he ja urhea ja kirjoittaisin ilman häpeää
mistä heidän rehellisyytensä kumpuaa kuka teki heistä
voittajia
mikä meitä estää?
nauran ilkeästi ja nyökkäilen mutta todellisuudessa ihailen teitä

pelottavinta oli astua siihen ensimmäiseen lentokoneeseen joka vei sen verran kauas
että kodin pystyi vielä aistimaan ennen kuin pilvipeitteet hautasivat pienen
Suomen maan
helpotus hautautui ensin suruun

Kuukausia on mennyt viisi ja ranteeni on valkoinen
vähän liila jostakin kohtaa
haavoja löytyy enää kantapäistä kun korkokengät painavat aina sitä baletti-vammaa
olen ylpeä ja kuulemma hymyni on kiva ja bussikuskin mukaan silmäni ovat
erikoisen kauniit
tyhmää imeä kauniita sanoja mutta tarvitsen niitä vielä
jonakin päivänä päästän irti kahleistani taisin jo irroittaa käteni

Elämä ilman silmitöntä julmuutta on kaiken järjen mukaan ja näköjään

mahdollista